Naoristyndri kandramas

 

Rakkak kambraati,

Se ol sillo ja siihe aikkan, go mnää viäl oli raumlaine, vaikk kyll mnuus viäläkki o vähä stää vikka. Ei siin ol pali mittä erinomast, mutt se nys sendän gaikkem barhave asi ol, ko mnuum bit sanoma ja saarnaman, go mnää se naoristyndrin gaasi.

Se ol näättäk sillaill, ett ko mnää olin gerra syksyllt Tuumassonin droikas lastamas siäll haminas, ni mnää sai raha vähä enemän go omaks tarppeks. Mnää meinasin, ett mitäst täll rahall ny näim bali teke, muutko ostetast kaks litra enkkeltti. No, mnää saingi yhde raarin gambraati fölihin, go ryyppäs vaikk maandiäojast, ko olis vaan gaatann hiuka viina siihe. Mitästäst, ostetti se kaks litra ja ryypätti siit vähä jouko aikka. Mitä met teim bari kolm punsi kummakki, ja oltti jo vähä niingo miäsmoissi, ko lähdetti sen gekkon gans liikkeell. Mnuull ol hyvä kaksrivine harmoniikk, mnää oti sen gainlon ja toinem boik ott se viingekko.

Tänttröitti sitt sinnt Toolperi nurkallk, ko ne vossikas seisoskleva. Me oti yhde niist ajama meit ja mentti yli Tarvosaare silla. Sillo mnää sanosin, go ain ole muutongi suu päälaell, ett pannast pelis soima ja soitin gans, nii ettän sain gaikk ihmse naoraman, go vastan dliiva. No mitästäst, mentti sinn mere rannall yhten dorppaha ja ryypätti jäll vähä jouko aikka. Se eräm beräst me otim baati ja mentti sinn yhte lattohon, doinem boik sous ja mnää repeli harmoniikkat. Sitt kon gaikk viin ol lopp, nii me rupesin dapplema. Kyll mnää olsi selkkän saann, mutt kambraatt ei uskaldann antta.

Ehtopimjäll mnää otim baati rannast ja meinasi ett mnää lähde freistama, jos flikat tleeva mnuull ovi avama. Mnää sousi ja sousi, mutt ei siitt tahtonn mittä valmist tullk, ko aika pätkäs oli. Pääsi mnää sendä sinn yhden dorpan glasi all ja kolasi vähä sillaill verkalles. Flikk tul klasist kattoma ja sanos etei hän dul ovi avama. Mnää meinasi, ett lähdem boijes sitt, kotei sisällp päästett. Ja läksin gans, mutt meningi saunaha vähä lämmittlemän, gon gylm ilm ol. Ja nii mnää äkkäsi naoristyndri siälls sauna nurkas. Aika suur tynnyr oliki ja naorei täynn. Aha pahus, meinasi mnää stää flikka, saas tost huameaamull vähän gäsityät, koskas semmost kiussa tei, etes ovi avann. Mnää tyndri syrjähän giines ja kandrasi se, ni ett naori olivak kaikim bisi sauna laattja. Kyll mnuulls se jälkke maa kelpas ja fundeerasi, ett nyp pannangin guus tuuma ruajuin väli. Mnää läksi lykkämä rantta ja stää päät paattihi ja soutama Raumallp päi. Mnää näättäk pelkäsi, ett nek kuulivas sen golina sinns sisäll, ja tleeva jaakama mnuu takka, ni ett peto peri. Mnää pääsi Raumall joskus aamupual yässet ja oli niin görtynn, ett nukusin goht kom bääsi sänkkyhy.

Tähän dämä jutt nys sitt lopus. Ei mnuull mittä erinomast sitt enän dulluk, ko mnää se naoristyndri sai väärim buali. Välills se flikastusreis pakka naorattaman, go vanham boikan stää muistle. Se ol näättäk ensmäine ja viimänen gert, ko mnää oli flikastlemas. Ja nii on dämäki ensmäine ja viimänen gert, ko mnää stää teillp puhu. Hyväst.

 

Jälkkirjotus:

Tämne hauskas Rauman giäline jutt o ulosannett Velikuld nimises satiir-aviisis joulaatton vuann 1902. Jutu rupriikkin o ollp ”preiv raumald”, ett se passa sem bualest oikke raarist tähä mnuum blokihin. Allkkirjotuksen o mystelisest ”mnää ite”. Yhde eine mnää ole ändrännt täksti ja vahettannp pehmjäk konsonandi semssim baikoihi, misä net tohtor Nuurlingi opette jälkken guulu oll.

 

Sinilevä jyllä

 

Hyvä ystvä,

Ny ruppe jällt tleema uutissi, ett sinilevä o näht meres ja järvis. Se o nykysi joka suvinen giussaus, ko vede lämppevät tarppeks, nii sinilevä ryähättä hullun davall. Pari aastaikka takasi mnää seilasi Jurmost Vänöhö, ja ol oikke lämmi ja melkkem bläkä keli. Aoring homott pilvettömäld taevald, ilm ol 30 ja vesi 25 graadi lämmind. Mere olis pitännk klansat kauniste sinisenäs, mutt sillk kertta se ol jämtt täynnk kellassi flaimui ja vesi ol tumma viherkäist. Välills stää sinilevä ol niim baksulttas, ett paatt melkke stoppas siihe heikos tuules. Sillo ymmärs valla hyvi, ett kui huanos höyskäs Itämeri oikke o nykyselttä.

Eletti 90-luvum bualväli, ko mep perhen gans olin Turus poikkemas. Vanheve flikk ol sillo ungefäär kahdeksa ikkäne ja nuareve flikk viide ikkäne. Ol oikke lämmind suvist aikka ja Turust takasimbäin dulles flika rupesivat tiätystengi hollama, ett het tahdoisiva menn uima, niingo mukula ain dekevä. Met topatim biili valttiä vartte Masku sandkroopeillt, taikk niingon drööteväst sanota Masku Rivierall. Flikoill ei menny montta minuutti, ko uimhapeti oliva vahetett pääll ja kirkkas sinises randvedes kävei aika plutamine. Me jäi emänän gans ranttaham bitämä vaari mukulatte lystimbidost. Men jokune aik, niim baikam bäällt tryykäs vaimihmne, ko esittel ittes ett hän on Turu Sanomatte redaktöör. Hän gysys, ett mist päin de olett, ja olek te lainkkan diatossi, ett näist Maskun groopeist o löödett sinilevä? Ei sunkka meills semsest mittän diatto ollu, eik ollu mittälai tiatto koko sinilevästäkkä, ett mitä semne onga? Redaktöör ott jongu fotograafi ja menn jäll menoijas. Sitt ko hän oll menn, niin gyll mnää yhde männyn gyljest löysim biänem baperklapu, ko anonseeratti etei vedes passais uids sillk kertta. Seoravam bäevän mek kuulin, ett flikoist ol iso fotograaf Turu Sanomis ja muutma radi jutt. Se jälkke mekki ovesi, mitä sinilevä o.

Sinilevä ei ol oikkjastas lainkka levä, ko se om baremi niingom bakteer. Stää ny vaa sanota leväks, ko se näyttä semseld. Sinilevä on davalisest kellasen daikk viherkäise färist. Syksyllk ko se kuale, ni suutta oll ett se on durkoosi sinist. Jos sinilevä joukkohon duuppa köpi, ni se ei ot lainkkan giines siihe, niingo oikki levä. Vesiklasis sinilevä nouse tiima jälkke vedem pinttaha viherkäisin drippuin. Elukoi ja mukuloi ei passa lainkkam bäästä plutama sinilevässe vettehe. Ei sinn räntt sembualest ittekkä menn, josei tykkäs saadf feeberi, taikk vatan- daikk päämbollet.

 

Sinilevä

Liinmaa linna

 

Raarik kambraati,

Nuareve flikk käve voorostas visiitillk koton viikk takasi. Hän gehus, ett meina menns suvilystill Häme linnat kattoma ja tykkä muutongi uuvotell vanhoi fästningei. Mnää sanosi, ett o meiläkkin däsä Rauma liki kesk-aikase linna jäänökse. Me läksingi stää sitt uuvottlema Eorjoe Linnamaa Väkkärlahtehe, misä semne fästning o.

Liinmaa linna om bykätt muina saarehe, semssem baikkaha Lapi- ja Eorjoe välihin, misä ne ova laskenn merehe. Kumppaka jokki pisi ei olk kukkam bäässys salamitte seilama. Linnast käsi Ruattin guninkkall o saatt koottu taksu ja pidett vaari kaupangäynnist. Maa o noussu niim bali, ett mererand o nykysin golmesada meetterim bääs, ja fästningi ymbryst o mettä ja peltto. Jämttiste ei tiädett, kosk linna o rakenett, mutt arkkeolookis sääkrävä, ett se olis pykätt jo 1200-luvu lopull. Linna o muinan dimbratt puust ja tiilest ja siit ei ol pali mittä jälill, mutt pari keldrin grooppi o sendä viäl nähtvill. Linnan gartno on 30 kertta 42 meetteri suur neliskulmanem blaan ja stää kiärtä kaks valli. Vallitte välis o ungefäär kolm meetteri syvä vallihaut ja siit kyll näke nässist, ett paikam bääll o jongungaldane linna ollu.

Arkkeolooki ovas syynänn ja kaevann linna mäkke ainakkin vuasink 1886, 1978-79 ja 2004-05. He ova löytännp paikam bääld tiilen gappli, veitei, rautnaoloi, hoppi- ja kuparmyndei, pronssise sormukse, saviastjatten ja klasin gappli ja pali muut föry. Nokki o löytynnk kahdest kerroksest ja siit tiädetä, ett fästningis o ryähänn valuvaar pari kertta. Arkkeolooki ova näköjästäs tänä vuanakki innostunnk kähjämä mäkke. Kakongulmall, misä o muina ollu linnam borttkong, he olivak kaevannp pitkän gäikäle maat auk. Luattengulmall ol piäneve plass, misä ol kaevett iso kiviroukki framill.

Vuannk 1398 kuningatar Margareta anno oortelli, ett kaikk piänef fästningi paloteta. Toinengin darin o olemas linna lopust. Sääkrätä ett Liinmaa viimäne linnaherr olis erhetykses andann oortelli amppu upoksihi linnat päi seilava laeva. Se ei sunkka ollukka viholise alos, niingo hän uskos, vaa hänem boikas ol olluf fyärämäs tiilei linnaha. Poik kualt tappaukses ja linnaherr poltt linnas ja ittes se jälkke. Semmostakki sääkrätä, ett linnas olis kortteerann meriryävrei ja he olsiva lymyttänns suure aartte linnaha.

 

Kakongulma kaevettunas

Kaevettu maat

 

Vallihautta

Vallihautta

 

Kyltt

Kyltt

Kissambiiskajatten gaupung

 

Hyvä fänikk,

Vanheve flikk ol pari viikko takasin goton gäymälttä ensmäist kertta joulu jälkken gaikketten garantteenitte jälkke. Mef fundeerasin, ett suutais lähti kattoma vaikk Kristinangaupunkki pyhäseks lystiks. Tällk kertta suasitellangin gotomaas reissamist, ett sengim bualest se passas oikke raarist.

Me ookasi fängstiili föörpiiki aikasi pyhäaamultta päim bohjast. Pori siutte mentti aika kiaru, ja Merikarvia jälkke me näin gyldi misä luk Kristinestad – Österbotten. Me olin dull ruattingiälsellp Pohjamaall. Viäls sai hurutellp parikymmend kilomeetteri valttiät pisi ettippäi, mist poiketti vasemmallk kädell ja koht pia me olingi merelahde rannas. Lahde ylitte mentti siltta pisi ja me olingi heti tori sius keskellk kaupunkki. Me oti stamholdiks kivisen girko dorni ja topatim biili sen gartnoll. Meijä ymbrillän ol oikke fiinp puine vanh kaupung.

Met tramppasi muutman gorttli etelämbäi ja siin ol Kissambiiskajanguja. Stääki o sääkrät Suamen kaikken gappjammaks kaduks, mutt se ei kyll pid paikkatas. Se on 299 sentti levi kappjammast kohta, kon Kitukränn on 213 sentti levi kappjammast paikka. Se täyty sanno, ett Kissambiiskajanguja on Kitukrännit pali pideve. Se o neli korttli pitk, siink ko Kitukränn mene vaa yhden gorttli läpitte. Händäst mist tomnen gadumbätk sitt o saann noin glooku nimes? Ong siäll muinam biiskatt katei oikken dosisas? Ei sendäst! Kristinangaupung o vanh merikaupung ja mereld o nimiki johkandunnk kadumbätkäll. Enne muina Englani laevastos käytettin gurimbidos ruaska, misä ol yhdeksä hamppköydem bätkä ja stää sanotti yhdeksä händäseks kissaks.

Kissambiiskajangujald mek läksin dramppama rantta pisin dakas päim bohjast. Vastan dul handelsman Lebellim byting 1700-luvuld, ko o nykysi museon. Me menim borttslingast kartnoll ja ovell ol vastas nuar poik, kon dek luutsi virkka. Häm braakkas vähä huano suame, mutt taakeisas hän esittellk kaikk pytingi huane ja klaaras hyvi mitä ne ova. Alavoovingis ol köökk ja piikkatte huane. Ylävoovingis ol ussema eringaldast fiini sali ja isändväe makuukamar. Lebell ol ollu muina redarinakkin ussemas laevas ja sen tähden dalos ol pali kapteenindaului, laevamallei ja muut merild tuattu säntti. Luuts näytt viäl kaikk kartnoll olevap pytingi, ming jälkke me läksim bäin dori. Tori sius ol merimuseo, mutt ove oliva harmiloisest reeklis viäl viiko, ennengo ne olsiva auenn. Nälk rupes vaevama ja mep päätin men välills stuuvama mitseppi.

Ko mänkk ol fyllät me tramppasin dakas biilill ja styyräsi ulos kaupungist päin Carlsro huvilamuseot. Huvilast näk heti päällp päi, ett redar tääläkki on gortteerann, gon gartnoll ol ankkrei ja huvila fasuunaha ol teht ruari näkönen gorenus. Me oti muutma fotograafi pytingist ja astusi ovest sisäll. Vanha mundeeringihin gläädät luuts säälis meillk koko pytingi histuurja. Pytingi ol rakenuttann redar ja kauppneovos Alfred Carlström ittelles huvilaks 1896. Hänem bankrottis jälkke vuann 1910 huvila muutetti suvihotelliks, misä viras se ol sottihi saakk. 1960-luvull Åke Weckström ost huvila auksjoonis, ja rupes kokkoma sinnk kaikengaldast föry. Kyll stää kräässä siäll ongim bahuksem bali kaikk nurkat täynn. Luannikast niit ol tutket ja vauhkotell. Yks huane ol pyhitett merengulull ja stää mnää tuterasingi eine nuukemi.

Carlsro huvila jälkkem mep pääti ajat viäl takasin gaupunkkihin gattoma vanha puukirkko. Kiines seki ol harmiloisest, mutt me uuvottli vanhoi hautkivei ja pystei kirkon gartnoll. Rötömboja oliva juur lähtennp pesästäs, ja mes seorasin go nef freistasivas siippeijäs ja koettiva lennell ymbärs hauttuumaat. Me hyrryteltti verkalles viäl eine aikka vanha kaupunkki ettittakas ja näi vanham bohjasen dullkamari 1700-luvuld. Se jälkke me rupesi säälimä ittiän gottippäi ja olin vallan dytyväissi päevä reisuhu.

 

Kissambiiskajanguja

Kissambiiskajanguja

 

Lebellin dalom Biidermaijer sali

Lebellin dalom Biidermaijer sali

 

Carlsro huvila

Carlsro huvila

Posliingoera akknall

 

Rakka ystvä,

Josas tramppa Wanhas Raumas ni suutta oll, ettäs jääk koohottlema ussemittem bytingitte akknois olevi posliingoeri. Tehdäst nys sitt eine ferklaarinkki Staffordshirem bosliingoerist. Merimiähe niit enne muinan draijasiva Englannist tuamssiks kotoväell. Koeri kuulu pittä akknall aink kaks kapplett, mikk ovap peilkuvi toisistas. Koeratte asenost tiäs, ett misä päi mailma talo isänd kullostengi fliitos. Jos koeratte fasuunak kattliva akknast ulos, ni isänd ol merill, mutt jos koera ol käännett kattoma sisällp päi, ni isänd ol koton. Semmostakki hirvitellä, ett talon emänd olis sillt tavall andann merkei salasellf friiarilles, ett kosk passa poiket visiitill ja kosk ei.

Posliingoerist kerrota eine ruakotoinengi jutt, sill ett äijä olsivas saann niit engelsmannitte ilotaloist ikkängom bääliskaupaks, taikk kuitteks saadust pasningist. Tämä asi olis kuulemm tulluk kotopualesakki jolla aikkan diattoho ja koeri olis paiskit sen tähden dohjoks trusapäis. Kyll maar siin jottam biänd sanomistakki on dull ja asja o vissim barmendeerat isso äänehe! Sääkrätä, ett se eräm beräst merimiähe ei olis enä arvann laahat posliingoeri kottis saakk ja he olsiva viskann ne merehe. Nykyselttä josta englandlaise haminam bohjast on diättvästengi ruapatt oikke roukkjottai posliingoeri päevävaluhu.

Tämä o vähän giinlainengi jutt, näättäk posliingoeratte histuurja alka Kiinast astikk. Englandlaise merimiähe toivak Kiinast kotomaahas leijonatte näkössi Foo-koeri. Staffordshire ol 1600-luvuld alkkate suur keramiika sentraal, misä ruvettin gaikkitte muittem bosliin roinatte lisseks tekemän giinlaiste Foo-koiratte näkössi piäni pystei. 1800-luvu alus keksettin goera malliks ottak Cavalier King Charles-spanjeel, mihen guningatar Victoria ol eritotten dykästynn. Nii ol Staffordshiren goer syndynn.

Tavalisest koera ova valkossi ja niis o musti taikk ruskjoi prikui ja flaimui. Nek kaikk ova omangaldassi sen tähden, go ne o maalatt käsines lysteerfärill. Lysteer meina ohkast metallkerrost, ko suditam bosliinim bääll ja saadam bolttamallk kiines siihen 600-800 graadis. Lysteerfäri anda posliinillf fiini metalild klanssavam binna. Koeran gaolas on gulttane halspand, misä killu talutusremm. Jokku koera roikottava hamppaisas vasu, ko on däynnk kukkassi. Staffordshiren goera ova nykyselttän gorkkjas graadis, ja oikke vanha ja fiinip pysti maksava ussema sata eoro kappal. Staffordshires tehdä viäl tänä päevänäkkim bosliingoerpystei.

 

Kaks koera