Elämä räkning?

 

Kunnjotetuk kambraati,

Ko ruveta oikke syvälissi fundeerama, ni semne vanh klassilinen gysymys kuulu, ett mikä oikke o elämä räkning ja ong semmost lainkka? Ens alkkuhun däyty kummingi pann jongungaldanen dräkk kysymyksell, ett paohatang ihmste elämäst, luamkunnast taikk elämäst yndyndännäs. No, jos vedetäis raja nys sitt ihmste elämän darkotuksehen däsä kohta. Se kaikke likimälttä kummingi meit kaikki kosketta ja stää enimälttä fundeerata.

Mailma histuurja aikan stää suurt kysymyst o ussemakki viissa ihmsset tuumaill ja pispundeerann, mutt mittän glaari vastaust he eivä ol viäl keksenn. Andiikin greikklaisef filosofi olivas stää miäld, ett elämä räkning o hyve, onnelisus ja kaikengaldane elämäst nauttimine. Nihilisti meinava, ett ihmne itt on därkkeve, ko mikkän gulttuur taikk muu järjelinen grunttkivi. Pragmatisti sääkrävä, ett elämä meining on dottude jaakamine, eik millä muull ol mittä väli. Ekstendialisti, humanisti, naturalisti ja ateisti ova ylimalkka stää miäld, etei elämällk kaikengaikkjastas ol mittäm baremppa stamholtti. Ihmne o vaa viskatt tänn mailmaha fundeerama ja sohlaman gaikki turhambäeväst. Uskonotte oorder ylipäätäs o, ett ihmse alitaukomatt pasaisiva jumalias ja tekisivä juur niingo nek käskevä. Kristeliste iso kiri anda yhde vastaukse jo luamiskertomuksesas, ett olkka hedelmälissi ja täyttäkkä maa ja ottakka se valttahan.

Kaikki mailmattomi stää alkaki fundeerama, mutt kyll mar se pohjimilttas vaa nii o, ett elämän darkotus o elämä jatkamine, siit nauttimine ja onnelisus. Jämtti oorninkki en os sanno, mutt ong ni välikä? Linnuradan gäsikiri anda yhdelai vastauksen dähä isso noottihi. -Nelikymmendkaks. Ollek yhtä huanove ko mikkä muuka vastaus? Ett tämssi nys sitt lykkäs miälehen dällk kertta.

 

vastaus elämähä

 

Mainokset

Unaja Rokkemaroll kalaasi

 

Hyvä musiikiystvä,

Pari viikko takasi fiiratti Unajas jäll, ny jo kymnett kertta Unaja Rock’n’Roll Party & Jam musiikk kalaasei, misä mnää ole oll yhten gokkongäskjän. Mnää alota ens alkkuhun gertomall eine juhlatte histuurja. Eletti vuatt 2010 go me orpanp pojan gans tein Kotka merilaolkilppailuhun drallin. Sen veisu mek kävei muutma raumlaisen gambraatin gans esittämäs Kotkas meripäivätte aikkaha. Se ol semnen guplett ja komelja, misä mep pelasin meriryävreitte rolli ja laolo ja touhusin gaikengaldast hullmaist. Meijän gomeljastan dykätti vallan gauhjast ja mep pääti, ett kyll mar se nys sitt täyty Raumalakki esittä, ainakki meijäm berheill ja hyvillt tutuill. Me oti Unajan Tapiola arendill ja esiti meijä meriryävärnumra siäll. Lisseks mek käskim baikallk kaikk tutuk ko ossava vähängim belat tai akkombanjeerat jottalai soittovärkki. Ehto meniki oikke luanikkaste Rock ja Blues musiikki pelates.

Aastaikka 2011 alus mek krundasi Sillvani ja Rekola Vesan gans TsuguBirds nimisen gapeli ja meining ol, ett mep pela ainvastas Hurrikaanitte musiikki ja ni met teingi. Mef fundeerasi, ett me voidais voorostas laittak kalaasip pystöhön Tapiolas ja käski jäll kaikk tutuk kambraatip paikam bääll, esittä meijä oma musiikk komelja ja päästä muukki friiste laollp pelama soittovärkkejäs ja laolama. Nii mek kans tei ja kaikill oliki oikke lysti.

Täst mes sitt sain niim bali faartti, ett seoravan vuann mek käski muitakki orkesterei fölihin, go oliva valmiks harjotellt tiimam bituse musiikknumra. Vuasitte varrell meijän galaaseisan o esindynn ungefäär kakskymmend eri kapeli Raumald ja muuhaldakki, ai Ämbärpori ja Laitla myäde. TsuguBirds o yleisö lystiks, taikk murheks esindynn joka vuas, vähä niingo isänäviram bualest. Me ole Vesatten gans kolmistas hoitannk kaikk kalaasi järjestely, ja kyll siin joka vuas o ai muutam bäev mennykki. Me olen dranunnp paikam bäällk kaikk kovaäänise, valuvärki ja rekodeerannt Tapiola sali fiini reedaha. Kalaasitte jälkke me olen draijann jäll kaikk alstandip poeis ja stuursteedann viäl koko pytingi ja kartno.

Suutta ol, ett tänä vuann ol viimnen gert, ko me jakso viäl tämän galaasin gokkongäski. Nii me ainakki jo pari vuatt takasim bääti, ett kymnes kert o jämtt viimne. Suurek kiitoksek kaikill orkestereillk, ko ovak käynnp pelamas Unajas ja kauhjam bali kiitoksi ihmsillk, ko ovak käynn hyvä musiikki kuundlemas. Ihmssi ongin Tapiolas joka vuas ollut toist sata korv- ja silmpari. Ilman gapelei ja yleisö ei olis olluk kalaaseitakka, ett viäl kerra oikke suur kiitos ja hatunost kaikillk kävjöill.

 

TsuguBirds 2014

TsuguBirds 2013

 

Sneeky Sneekers 2015

Sneeky Sneekers 2015

 

Horrocks 2016

Horrocks 2016

 

Malibu Bitch 2019

Mlibu Bitch 2019

Kekkose matal

 

Hyväs systri ja pruuri,

Raumallf fiiratti ensmäinem bäev elokuut vuann 1962 raumlaisen dyä juhlpäevä. Kunnjaviaraks ol käskett presidentt Kekkonem baremam bualiskos Sylvin gans. Se ol lukkuas heijä ensmäine visiitt Raumall, ett kyll heills sitt vaa uuvottlemist piisas. Heit tranuttingi ymbärs kaupunkki ja ens alkkuhu hek kävevä Rauma uudes lainastos, ming jälkke styyrätti jämtt uudells Suvitiäll, mist ol luanikast vauhkotell Otalahte, maauimala ja Syväraumalahte. Sitt mentti valuvaunutte statsuuni ettehe. Urkk pit puhe ja paljast tookimbaana rakentajatte muistpysti. Reis jatkus Rauma-Repola varvimäkke, misä fiiratti laeva lykkjäissi. Torves soiva ja frou Kekkone flättäs samppangalipotu aloksen gylkke ja merehe lujuva laev sai nimekses Tervi. Kalaasfänikk käve syömäs ja juomas Tikkalas oikke hyvi ja visiiti viraline osus ol se eräm beräst reedas.

Kekkone sai älli, ett hes suuttaisiva lähti kattlema Vanha Rauma ja Kordelini synnyndalo. Nos, siälläkkin gäytti ja se jälkke otettim beiling päin delefoonmuseot. Mutt kui ollakka, sitt ko väärätti Etelpitkkadun gulmast Isopoikkiskadull, ni isongokkone ammeriikambiil ei taittunnp piukast äkkmutkast, ko jäi helmastas kiines trottvalli syrjähä. Siit sitt tliiki aika komelja, ko Raumam boliisvoima ja presidenti adjutandik koettivat tudjuttamall ja häälyttämälls saadp pitkä musta limusiini irt traputten gulmast. Kekkone sääkräs, ett o näill Rauman gappjoillk kaduills sendä hyväkkim buales, kon dääll ei räntt pali ylifaartti ajell. Fänikkä kokkonus iso jouko kadull uuvottlema, ett kuit tosa souvis oikke mahta käöd. Koht pian dämän jälkken gadungulm ol saann joldai hirvhamppald nimen Kekkose matal, ja sill nimells se viäläkkin dunneta. Kui olle, vaikk Kekkonen dunnettingi raarin galamiähen, niin duski hängän täld omald matalaldas mittän gala olis saann?

 

-Voi pahapolv sendä, mitäst nyt tehdäis? Siins se makka pohjastas kiines!

Kekkose matal

 

Kekkose matal nykyselttä

Kekkose matal2

Piäm boik

 

Voi, ett ko mnää olsi viäl piäm boik.
Mnää lykkäisi sorme nokkaha ja söisi räkkätän.
Mnää hyppäisin gurakrunnihi, ni ett vesi präiskätäis.
Mnää tuuppaisin gusilkaispessähän gräky ja nualisi stää.
Mnää karaisi ymbärs mäkki paljangonde.
Mnää vedäisi naapri matalpäist flikka tukast.
Mnää kiipustaisi rötömbesäll männyladvaha.
Mnää kusisim baimemboikkaha.
Kyll mnää sillo oli rohki.
Enä ei uskalais.

 

Jaako, jättläiste voittaja

 

Raari lukkja,

Pyhäsmaas ol muina niim bali jättläissi, ett ne olis suureks prässiks pitejäl. Mitäst, ko ne nii suuri ja vahvoi oli, ni ei kukka uskaldann heit vastusta, ja niin doisten täödys sitt oll niingo jättläise määräsi. Siällp Pyhäsmaas ol yks nuar ja oikke rohki miäs, ko nimi ol Jaako. Hän dek miälesäs semse määrä, ett hän gaikk jättläisep Pyhästmaast kaanesta tiähes, taikk ei se nimi sillo viäl ollukkam Pyhämaa, ko siäl niit jättläissi ol.

Jaako läks sitt kulkemam bisi ja tul yhde jättläise linnan dyyijö. Hän guul siäld sisäld semmost roinamist ja kollottamist, ja ko hän stää paremin guulustel, ni hän ymmärs, ett siäl hiitte linnas ol kolm nuart neitto, ko se jättläine ol ryävänn ja viänns sinn linnahas ja sitt söis ne, niingo nep pruukkava ihmssi syäd. Jaako men ja kolkutt se jättläise linnam bortill. Jättläinen dul avama, julma suur nuhi kädesäs ja sanos: ”Mitä snää tlee häirittemä mnuu undan!” Jaako vastas: ”Mnää kuuli siäld kolme nuare neidom barkumise. Siäl linnas ne vissi ovaf fangin?” Jättläine sanos: ”Nii ongi ja huame aamuste suuruspalaks mnää nes syä!” Jaako läks sitt poies siit ja men metäsyrjähä maat, ett häne siit hyvim basas näkemä sinn jättläise linnaha ja rupes siin govaste fundeerama, ett mitä häne ny oikkem bidäis tekemä, ett sais ne neidop pärjätyks. Yässe aikkaha hän näk, ko jättläinen dul linnastas ja men lähtell. Sillon Jaako giirusten garas sinn hiitte linnaha ja pist porti lukku. Sitt häm bääst nek kolm neitto poies fankkeudest, mutt se jättläinen dul siäld lähteld ja rupes kauhjaste hakkamam bortim bääll ja huus: ” Ava auk!” Jaako sanos: ”Varto ny yks piän aik, niin gyll mnää ava!” Sillo jo einen daevas ruskott, ko aoring rupes pia nousema, ja Jaako tiäs, ett jos jättläine näke aoringo, ni hän guale. Mutt jättläine huus, ni ett linnan gruntt väris: ”Ava auk!” Jaako sanos vaa: ”Varto ny yks piän aik viäl, niin gyll mnää koht ava.” Jättläine mänttäs portti ja jeevlas kamalaste, mutei Jaako avann vaa. Viimä aoring nous ja jättläinem bakatus siihe ja kaadus kualiaks omam borttis ette. Jaako korjas se ruumi siit ja sai jättläise linna omakses.

Jaako läks siit jäll tramppama ja tul toise jättläise linnan dyyijö. Jaako kaevo siihem borti ette syvän groopim bäevällk, ko jättläine nukus ja ei tiätänn mittä asjoist. Jaako peitt sen groopi jollan gräkyills se verra, etei jättläine stää huamattis, ja sitt hän ott torves ja puhals siihe, ni ett mett kajatt vaa. Jättläinen dul linnastas ulos nuhjan gans ja huamatt Jaako ja meinas lähti händ lyämä nuhjalas, mutt sillo jättläinem butoski siihen grooppihi. Jaako men sinn ja ott se jättläise nuhjan, go ol siin groopim barttall ja löi sill jättläisem bäänguare halk. Jaako sai jäll sengi jättläise linna ja komppe omakses.

Jaako tul kolmane jättläise linnan dyyijön, go ol semse joe rannall ja siin ol sild yli joe. Jaako sahas nes silla anssa nii heikoiks, ett se sild juur tuski hänek kannatt. Hän men linnam bortin daa ja rupes kovasten dorvias soittama. Jättläinen dul kamala muadon gans ulos linnastas, suur rauttane nuhi kädes ja huus: ”Mikälai nasumann snää ole, kos uskalat tull mnuu undan häirittemä! Ny mnää tapa snuu ja huame aamuste suuruspalaks mnää snuu syä!” Mutt Jaako läks karama edell ja men sitt yli se sillan, go hän anssa nii huteriks sahann ol, ja jättläinen dul peräs ja sillo se sild prätkätt poikk ja jättläine molkatt jokkehe. Siin ol vett niim bali, ett jättläisem bää vaa näys ylös siäld vedest, ja jättläine huus kovaste appu. Jaako läksiki menemä sinns sitt ja löi miakkas kans se jättläisem bääm boikk.

Sillaill Jaako sitt voitt ja tapo kaikk ne jättläise, ja sitt siällt tul nii hyvä oll, kotei enä jättläisist mittäm belkko ollu. Ja sitt stää maat ruvettim Pyhämaaks kuttuma, kotei siäll enä jättläissi ollu. Jaako sai sitt kuninkkald semse vyän, go ol kulttasillp pukstaaveill lukki: ”Tämä o Jaako, jättläiste voittaja.”

Tämä kansandarin o 1900-luvu alus muistingirjotett Kodisjoell ja ulosannett Läns-Suames 03.12.1908. Se o jo alu alkkaten girjotett murttell, mutt yhde eine mnää olen däksti ändränn, ett se kuulostais luanikkammald mnuun gorvaha.

 

Jättläine 4