Raari lukkja,
Pyhäsmaas ol muina niim bali jättläissi, ett ne olis suureks prässiks pitejäl. Mitäst, ko ne nii suuri ja vahvoi oli, ni ei kukka uskaldann heit vastusta, ja niin doisten täödys sitt oll niingo jättläise määräsi. Siällp Pyhäsmaas ol yks nuar ja oikke rohki miäs, ko nimi ol Jaako. Hän dek miälesäs semse määrä, ett hän gaikk jättläisep Pyhästmaast kaanesta tiähes, taikk ei se nimi sillo viäl ollukkam Pyhämaa, ko siäl niit jättläissi ol.
Jaako läks sitt kulkemam bisi ja tul yhde jättläise linnan dyyijö. Hän guul siäld sisäld semmost roinamist ja kollottamist, ja ko hän stää paremin guulustel, ni hän ymmärs, ett siäl hiitte linnas ol kolm nuart neitto, ko se jättläine ol ryävänn ja viänns sinn linnahas ja sitt söis ne, niingo nep pruukkava ihmssi syäd. Jaako men ja kolkutt se jättläise linnam bortill. Jättläinen dul avama, julma suur nuhi kädesäs ja sanos: ”Mitä snää tlee häirittemä mnuu undan!” Jaako vastas: ”Mnää kuuli siäld kolme nuare neidom barkumise. Siäl linnas ne vissi ovaf fangin?” Jättläine sanos: ”Nii ongi ja huame aamuste suuruspalaks mnää nes syä!” Jaako läks sitt poies siit ja men metäsyrjähä maat, ett häne siit hyvim basas näkemä sinn jättläise linnaha ja rupes siin govaste fundeerama, ett mitä häne ny oikkem bidäis tekemä, ett sais ne neidop pärjätyks. Yässe aikkaha hän näk, ko jättläinen dul linnastas ja men lähtell. Sillon Jaako giirusten garas sinn hiitte linnaha ja pist porti lukku. Sitt häm bääst nek kolm neitto poies fankkeudest, mutt se jättläinen dul siäld lähteld ja rupes kauhjaste hakkamam bortim bääll ja huus: ” Ava auk!” Jaako sanos: ”Varto ny yks piän aik, niin gyll mnää ava!” Sillo jo einen daevas ruskott, ko aoring rupes pia nousema, ja Jaako tiäs, ett jos jättläine näke aoringo, ni hän guale. Mutt jättläine huus, ni ett linnan gruntt väris: ”Ava auk!” Jaako sanos vaa: ”Varto ny yks piän aik viäl, niin gyll mnää koht ava.” Jättläine mänttäs portti ja jeevlas kamalaste, mutei Jaako avann vaa. Viimä aoring nous ja jättläinem bakatus siihe ja kaadus kualiaks omam borttis ette. Jaako korjas se ruumi siit ja sai jättläise linna omakses.
Jaako läks siit jäll tramppama ja tul toise jättläise linnan dyyijö. Jaako kaevo siihem borti ette syvän groopim bäevällk, ko jättläine nukus ja ei tiätänn mittä asjoist. Jaako peitt sen groopi jollan gräkyills se verra, etei jättläine stää huamattis, ja sitt hän ott torves ja puhals siihe, ni ett mett kajatt vaa. Jättläinen dul linnastas ulos nuhjan gans ja huamatt Jaako ja meinas lähti händ lyämä nuhjalas, mutt sillo jättläinem butoski siihen grooppihi. Jaako men sinn ja ott se jättläise nuhjan, go ol siin groopim barttall ja löi sill jättläisem bäänguare halk. Jaako sai jäll sengi jättläise linna ja komppe omakses.
Jaako tul kolmane jättläise linnan dyyijön, go ol semse joe rannall ja siin ol sild yli joe. Jaako sahas nes silla anssa nii heikoiks, ett se sild juur tuski hänek kannatt. Hän men linnam bortin daa ja rupes kovasten dorvias soittama. Jättläinen dul kamala muadon gans ulos linnastas, suur rauttane nuhi kädes ja huus: ”Mikälai nasumann snää ole, kos uskalat tull mnuu undan häirittemä! Ny mnää tapa snuu ja huame aamuste suuruspalaks mnää snuu syä!” Mutt Jaako läks karama edell ja men sitt yli se sillan, go hän anssa nii huteriks sahann ol, ja jättläinen dul peräs ja sillo se sild prätkätt poikk ja jättläine molkatt jokkehe. Siin ol vett niim bali, ett jättläisem bää vaa näys ylös siäld vedest, ja jättläine huus kovaste appu. Jaako läksiki menemä sinns sitt ja löi miakkas kans se jättläisem bääm boikk.
Sillaill Jaako sitt voitt ja tapo kaikk ne jättläise, ja sitt siällt tul nii hyvä oll, kotei enä jättläisist mittäm belkko ollu. Ja sitt stää maat ruvettim Pyhämaaks kuttuma, kotei siäll enä jättläissi ollu. Jaako sai sitt kuninkkald semse vyän, go ol kulttasillp pukstaaveill lukki: ”Tämä o Jaako, jättläiste voittaja.”
Tämä kansandarin o 1900-luvu alus muistingirjotett Kodisjoell ja ulosannett Läns-Suames 03.12.1908. Se o jo alu alkkaten girjotett murttell, mutt yhde eine mnää olen däksti ändränn, ett se kuulostais luanikkammald mnuun gorvaha.
