Rakkak kambraati,
Se ol sillo ja siihe aikkan, go mnää viäl oli raumlaine, vaikk kyll mnuus viäläkki o vähä stää vikka. Ei siin ol pali mittä erinomast, mutt se nys sendän gaikkem barhave asi ol, ko mnuum bit sanoma ja saarnaman, go mnää se naoristyndrin gaasi.
Se ol näättäk sillaill, ett ko mnää olin gerra syksyllt Tuumassonin droikas lastamas siäll haminas, ni mnää sai raha vähä enemän go omaks tarppeks. Mnää meinasin, ett mitäst täll rahall ny näim bali teke, muutko ostetast kaks litra enkkeltti. No, mnää saingi yhde raarin gambraati fölihin, go ryyppäs vaikk maandiäojast, ko olis vaan gaatann hiuka viina siihe. Mitästäst, ostetti se kaks litra ja ryypätti siit vähä jouko aikka. Mitä met teim bari kolm punsi kummakki, ja oltti jo vähä niingo miäsmoissi, ko lähdetti sen gekkon gans liikkeell. Mnuull ol hyvä kaksrivine harmoniikk, mnää oti sen gainlon ja toinem boik ott se viingekko.
Tänttröitti sitt sinnt Toolperi nurkallk, ko ne vossikas seisoskleva. Me oti yhde niist ajama meit ja mentti yli Tarvosaare silla. Sillo mnää sanosin, go ain ole muutongi suu päälaell, ett pannast pelis soima ja soitin gans, nii ettän sain gaikk ihmse naoraman, go vastan dliiva. No mitästäst, mentti sinn mere rannall yhten dorppaha ja ryypätti jäll vähä jouko aikka. Se eräm beräst me otim baati ja mentti sinn yhte lattohon, doinem boik sous ja mnää repeli harmoniikkat. Sitt kon gaikk viin ol lopp, nii me rupesin dapplema. Kyll mnää olsi selkkän saann, mutt kambraatt ei uskaldann antta.
Ehtopimjäll mnää otim baati rannast ja meinasi ett mnää lähde freistama, jos flikat tleeva mnuull ovi avama. Mnää sousi ja sousi, mutt ei siitt tahtonn mittä valmist tullk, ko aika pätkäs oli. Pääsi mnää sendä sinn yhden dorpan glasi all ja kolasi vähä sillaill verkalles. Flikk tul klasist kattoma ja sanos etei hän dul ovi avama. Mnää meinasi, ett lähdem boijes sitt, kotei sisällp päästett. Ja läksin gans, mutt meningi saunaha vähä lämmittlemän, gon gylm ilm ol. Ja nii mnää äkkäsi naoristyndri siälls sauna nurkas. Aika suur tynnyr oliki ja naorei täynn. Aha pahus, meinasi mnää stää flikka, saas tost huameaamull vähän gäsityät, koskas semmost kiussa tei, etes ovi avann. Mnää tyndri syrjähän giines ja kandrasi se, ni ett naori olivak kaikim bisi sauna laattja. Kyll mnuulls se jälkke maa kelpas ja fundeerasi, ett nyp pannangin guus tuuma ruajuin väli. Mnää läksi lykkämä rantta ja stää päät paattihi ja soutama Raumallp päi. Mnää näättäk pelkäsi, ett nek kuulivas sen golina sinns sisäll, ja tleeva jaakama mnuu takka, ni ett peto peri. Mnää pääsi Raumall joskus aamupual yässet ja oli niin görtynn, ett nukusin goht kom bääsi sänkkyhy.
Tähän dämä jutt nys sitt lopus. Ei mnuull mittä erinomast sitt enän dulluk, ko mnää se naoristyndri sai väärim buali. Välills se flikastusreis pakka naorattaman, go vanham boikan stää muistle. Se ol näättäk ensmäine ja viimänen gert, ko mnää oli flikastlemas. Ja nii on dämäki ensmäine ja viimänen gert, ko mnää stää teillp puhu. Hyväst.
Jälkkirjotus:
Tämne hauskas Rauman giäline jutt o ulosannett Velikuld nimises satiir-aviisis joulaatton vuann 1902. Jutu rupriikkin o ollp ”preiv raumald”, ett se passa sem bualest oikke raarist tähä mnuum blokihin. Allkkirjotuksen o mystelisest ”mnää ite”. Yhde eine mnää ole ändrännt täksti ja vahettannp pehmjäk konsonandi semssim baikoihi, misä net tohtor Nuurlingi opette jälkken guulu oll.
