Snuum bualelas

Rakkak kambraati,

Viikkom bääst sunnundan 13. päev kesäkuut ovak kunnalisvaali. Ny o jo förskottihi saannk käödt toist viikko äänestämäs, jos o lyständänn. Yhden gerra mnää ole vissi edeltkätt käynn äänestämäs puadsendraalis enne viralist päevä. Ny en ol viälk käynn äänestämäs, muten sem bualest viäl edes tiädk kenell ääne annaiska. Kyll mnää melkke ai ole demokraattise oikkeutten gäyttänn ja meina nykki mennk kriipustamam biirun glappuhu.

Kaikk sähktolpa ja seinä ova nyt täynn naamrustingitten guvi misä o iso numra ja reklaam, ett äänest mnuu, mnää ole kaikkem barhave ajama snuu asjoitas. Yks aja nuarte ja toine mukulperhette asja, kolmas tyäläiste ja neljäs yrittäjätte asja. Täsä yks päev mnää näin go yhdes plakaatis luk ehtall Rauman giälell, ett ”snuum bualelas.” Niin gaiket!! Stää ne nyk kaikk kehu ja kailotta. Se o ai se sama asi, ett ming vaa vaalitte all luvata yhdeksä hyvä ja kymnen gaunist. Äkkiste ne luppaukse vaam bakkava unhottuma, jos halung rookka pääsemä johonkkim boliittisse luattamustoimehe.

Mnää muistan go opettaja muinan goulus sanos, ett sitt ko ihmse vanhenduva, ni ne ängeväk kaiken galdassim boliittissi virkoihi ja lautkuntti. Suamem barlamendi kesk-ikä o likitelle viiskymmend ja kyll mar se kunnavaldustoisakki sama verra o. Pualueitte jäsengirjan gantajatte gesk-ikä o liki kuuskymmend. Kaikk pualuek koettavaf friiat nuari äänestäji ja halungei lengeihis, mutt em mnää yhtikä ihmettel, etei nuare ol ni hasnaalei tuppama ittiäs politiikka fölihi. Se o lopuldas semmost vanhemitte ihmste jahkamist ja triihamist. Ett kyll koulmestari sanois vaa oikkeus ol! 

Samanen goulmestar sanos, ett kundpolitiikk o yht lehmängauppatten dekko. Sen nyt tiätystengi ymmärtä, ett kom biänellf fänikällp päätetä yhtesist asjoist, ni väliste täyty antta jossa myäde, ett sitt jälls saa oma asjas läpitte. Ei kaikist asjoist sunkka suutta olk kokko aikka knapi vastuksi. Ja kyll niit lehmängaupoi sem bualest tehdä joka päev valdkunna ja mailmam bolitiikasakki.

Koronauprakim bääs yhde eine seottaman dämän gevä vaalei, ko nep pit alu alkkatem bittä jo 18. päev huhtkuut. Stää vaalitte siirtämist jahkatti kans aikas, mutt ol maar se hyvä, ett päättäjä ymmärsiväs siirttä niit. Siihe aikka ol juur kaikkem baheve koronatilanep pääll. Melkken gaikk olivas siirtämisen gannall, mutt yks yhdeksäst pualuest kränitt vasta. Hek kaiket meinasiva, ett heill olis oll juur sillon gallupitte jälkkem barhamak kannatusluvu. 

Jollet ny viäl olk käynn äänestämäs ni muistakka ihmes tehds se viikkom bääst!!

Ei mittä

-Mäkisen delefoonis Jallu!
-Veke tääll morjens! Mitä snuullk kuulu taikk kuuluk yhtikä mittä?
-Moro, moro. No, ei kyll pali mittä.
-Oleks käynnk kalas viimä aikoin?
-Käve mnää eilängi, mutt en gyll saann mittä. Oleks itt käynn?
-No, meinasin käöd mennä viikoll, mutt peräprutkum bahus ei sanonn mittä.
-Ai jaa, etei mittä? Händäst katosiks, ett annok tulpp kipenä ja olik tangis penssa?
-Katosi, mutei tulpas mittä vikka ollu ja tankk ol täynn.
-Jaa kyll ai ongin glookk pränkkvärkk? Kyll sen gäymän guuluisis lähti.
-Nii oikke. Mnää viä sen gummingi hualttoho huamen. Saavas siälls sitt syynät stää nuukemi.
-Ei snuull mittän dekemist olt tänäp ehtoste?
-No, ei oikkjastas mittä ihmemppä.
-Lähdeks käymän Kissan gatoll, jos otetais pari pitkä toopi?
-Jaa kyll se vaam bassa, vaikk hörpitäis ussemangi olust.
-No ei siins sitt mittä. Tleestis sinns sitt viiden gorvill.
-No ei mittä, praakkaskella siäll lissä. Mnää tlee.
-Moro.
-Moro.

Tullist tullutte miälest raumlaises sanova joka välihi: ei mittä, jaa taikk kyll. Jaa, kui ni muka?

Poik tul kotti

Hyvä jääkiako ystvä,

O stää jo odotetutt ja siins se vihdo viimä o! Rauma Lukko o jääkiako Suame mestar 58 vuade jälkke. Semne harmiloinen duur kävei, etei pelei päässyt tänä vuann lainkkan gattoma hallillk koronan tähde. Taikk ei ny iha niingä! Mnää oli itt niitte muutmatte onneliste joukos kom bääsiväs seorama Lukon dämän gaode viimäst peli Raumall lauandain. Raar peli se oliki ja turklaissi viätti niingom bässi snöörim bääs. Kyll Lukko sem bualest mestruutes o ansannk, ko se o ollk kummingin goko kaode läpitten gaikkem barhave selskaapp. Turklaiset tyäkambraatikkin gehusivat tänäp päeväll, ett kyll se ny välill olis Lukongi voor voittas Suame mestruus.

Tänäp ehtoste mnää kuulustlim beli Ramonast Leino Risto selostaman ja häneläkki ol niin gova homm, ett ään meinas lähti jämtt kokonas. Peli jälkke mnää fundeerasi, ett nyt täyty lähti torillk kattoma mimmost kalaasi siäll oikkem bidetä, ja kyll ai stää fänikkä olikin gaikk paikat täynn, lukkoflaku liahusiva joka paikas, piilei ol kaikk kadut täynn ja torves soisiva. Koronast ei juur kukka välittänn yhtikäm behu, mutt ei stää Raumall ny juur liikkelläkkä ol. Lukost ja heijä mestruudestas suutais jaaritell vaikk kuip pali, mutt anda ny ollt tällk kertta tämne lyhyv jutt.

Oikke suurek kiitokse Lukom bojill! Tet toitt pojan gotti!


Kanali sulottarekki olivas saann Lukom baeda ylles


Viimänem beli Raumallt tällk kaodell


Fänikkä torill

Se ilmpall reis

Raari lukkja,

Asjas o semnem berä, ett siin mittmaarja aikka viimäs suve syksym bualellt tul se Kaalperi Matt, ikä jokane hyvin dunnett, mnuun dyyjö sinn Rimp-alhom birttihi, Vasikhaan doispualell. Matt ol niin govast kohinoisas, ett mnää jo luuli sill valkkja oleva housuisas, ko semmost puhti tlee hyrkkä. Mutt mitäst maar, kom bääs pirti ovest sisäll nii räyhäs koht: ”Moron Emppu, arvast mitä mnää ole fundeeraskellu ny?” ”No mitäst sit?”, meinasi mnää, vaikkan goht valla hyvi äkkäsi sill jotta Laksperin gonstei miäles oleva. ”Juu”, meinas Matt: ”Ny o asja siin dällingis kuulestas, ett ny mennä ja haeta se Andree poik poijes siäld pohjosnavald, semse ilmlaeva, taikk niingo nes stää sanovas, semse fästningin gans. Revästä Ruatin geisrild hyvä raha ja sitt kon gottin dulla, nii snääki osta ittelles aka ja rautsängy. Mutei semmost karhu ko mnuull o. No, mitäst fundeera asjast?”. ”No, men nys suahon gorvis saakk, fundeeringeines!”, räyhäsi mnää Matti. ”Luuleks snää, ett sinn nii vaa mennäm biipp lärvis. Rahoi siint tarvita ja mistäs luules saavas semsep pälsykkä, ett tarkne? Ei Pirksteeti faarilakka enä oll niit kahdeistuttavi jälill. Ja sitt nek kaikk suurep pedok ko siäll ova! Fundeerast päällk ko Järmin Gyär praakkas, ett siäll o semssi hämhäkeijäkki ikä elefandei, hyttyssi ko suuri porssai ja jumal nek kaikk konna ja mäkärjäiset tiätä mitä siäll o.” Mutt niingon tiädätt kaikk, on Kaalperi Matt semnem boik, ett ko se jotta saa kerran galvis, nii ei stää siäld pahaka ulos kiär, kruuv eik veiva. Meinas  mnuu vaa, ett koskastas tyhji mene ja sureskele. ”No, oleks stää ryjä sitt lainkka jo tehn?”, kysysi mnää sitt noi vaa niingom bualmitte leikkispitte. ”No, tleest kattoma, siälls se on Teklan gartnoll, naveton dakan täödes vortningis ja kyll mnää se sano, ett kyll pääs käändy ikä se vaa näe”, meinas Matt ja löi nyrkkis pöyttähä, ni ett meijä muari vanhat taldrikit tansas ko Sipola muar Puustliini häis. ”Samma e te, sanos ruattalaine. Loikip pääll vaa.” Ja kas niim bainamam bäin Teklan dalo.

Yht ja toist se Matt siins sitt matkallp praakkas laevastas, muten mnää semssi kerjenns suurikka kuulustlema. Harppasi vaa maandiäll ikä meijä vanh Valko, kon guuma terva hännä allp pistetti. Sitt kon Tekla naveton daap päästi, niin gyll ai siäll oliki rusting, semne eten mnää viäl ikä nähn ollu. En tiäd mist oliki saannk kaike mailma vatupassik, kompassik, krinuliini ja posetiivi. Julmast niit vaa ol siin. Matt rupes sitt siink klaarama niit prammastoi ja märsstopei. ”Mutt mistäst seilis saada?”, kysysi mnää. ”Älä hättäil”, meinas Matt, ”Mnuull o täsä just framills se Slakelperska vanh hame, ikä prännsyyn Lella kaevon dakka löys. Pistetä Limberi ruki ratta märsskoriks ja vedetän Tamlanderi saapparuajut toppihi, niingon gorpiks vaa. Kyll mnää sillon tiädä, ett päisi vissim baina niingo moottor vaa.” ”Mitäst täsä sitt kronata”, meinasi mnää, ”Lähdetä sitt vaikk koht lähdetäis, mutt niingo äskö jo sanosi, raha mnuull ei olk ko jokunem benn fölisän.” ”No, ong snuull vekslat viis markka, nii saas mnuuld vähä lissä?”, kysys Matt. ”Venttastas nyk ko mnää saam bussi framill”, meinasi mnää. Vekslasi sitt se fima, niingo ruattalaine sano, ja sai Matild pari markka. Mutt sillo siihen dul kans se Mati ämm, ja ko se näk ett raha olivak kysymykses, luul se ett pojill o meining viina hommat. Ämm karas Matin dukkahan giines ja rupes jeevlama ja haukkuman gom baha koer mnuu. Mutt ko Matt suutus, niin gyll ämm pian ginttus klaaras.”No, ann huhkit nys sitt vaa”, meinasi mnää, istusi siihe rekken go siin pohjan ol ja karasi skuuteihin gii. ”Hih! Nys se läks, sanos Lukander, ko housup putos”, kiljas Matt ja sillo se rusting paino kans ilmoihi, ni ett yks präiskäys vaa.

Eik einem bitkä ko olttin Käkelän gatom bäällk koko hökötyksen gans, ja Matt klummas viäl nii hulluste, ett meinas valla väkisi faartisas lenttäp papplan gorsteenist sisäll. Mnää sai sendä onneks kroippeihin giines ennengom butos, mutt kyll nokk ol jo nii noes ikä Ruusvallillk kon dervapytty putos. Onnelisest siit sendäm boijes päästi ja ko mep paino yli Sau- ja Papihaka, ni ei muutko sau vaan druiskus konsvärkeist. Mutt sitt rupes ploossama oikke friskist, ni etei enä ollenga uskalett ettippäi mennäkkä. Naru ja värkik katkesiva ja koko meijä resanuuttin lens Taiplen girkon dorni nokka, ja jäi ko jäiki siihe, vaikk mek kylläkkin goetettin goko posken gans töytät tiähes stää. Hulluiks tliivat taiplelaisek ko ne aamust meijäk kirkon dorni nokas killumas näkivä. Lukkar hyppäs, ämm hännäs, uuniluut kooras ni ett heng kurkus ol. Luuliva näättäk, ett paholaine itt istuskle kirkon dorni nokas. Matt sitt sendä viimä huus, ett tulkkan helkkris jelppama meit tiähes tääld, nii jo huamattiva etei siin sendä niin govi suurt hättä ollukka. Lukkar tul ja avas kirko luuku, met tlii alas ja ennengo ol kulunnk 24 tiima ni me olin daas Teklan gartnoll. Andree jäi auttamatt, mutt niingon guulitt ei se ollu meijä syyn. Ei maar ollukka. Taiplelaiset taas olivap pitänns sengi seittmäk kundkokkoukses se hökötyksen tähde. Tuul se siäld viimä ol korjannt tiähes. Ja jos eppäilett, eten mnää tott puhu, nii menkkä itt kysymän taiplelaisild, nii saatt kuull, etei Taiples ikä viäl kirkko ol ollukka. Saa nähd jos koskan dleeka!

Jälkkirjotus: Tämä lystelise jutu alkkirjotuksen o Eemeli P, ja se o ulosannett turklaises Uusi Aura nimises aviisis 21. päev kesäkuut aastaikka 1903. Jutt on girjotett ehtall Rauman giälell, ja mnää olen stää tapan jälkke eine ändränn. Muinan dämse lystelise jutup pruukkasiva ollf framill ussemasakki aviisis, ja niit lainatti aviisist toissehe luppa kysymätt. Mnää en ol tätä juttu löytänn muuhald kon dost turklaisest aviisist, vaikk suutta ol, ett se o jossan doisesakki aviisis ulosannett. Vaikk tämä jutu sangaritte Embu ja Mati reis ongi jämtt miälkuvitust, ni Salomon Andree, ko he läksiväp pärjämä ol todestakki ilmpallottem bioneer Ruattis. Andree ott kahden gambraatin gans stamholdiks pohjosnava 11. heinguut vuannk 1897. He jäiväs sill reisull, mutt heijä viimänen gortteeris löödys 33 vuatt myähemi, 400 kilomeetterim bääst Huippvuarild koillissehe, mist he oliva lähtenn reissuhu.

Salomon Andree ja häne ilmpallos

Linnungodoi

Raari ihmse,

Se on geväne aik jälle ja muuttolinnup pakkava etelä lämmöst takas tännk kylmäm bohjassehe. Ensmäitteks ko net tleeva jälls Suamehe, ne valikoitte avjopuale ittelles ja ruppevap pesärakenus toimeihi. Toisep pykäväp pesäs itt kräkyist ja savest, siink kon doisek kattlevap perstandunnum buu misä olis kolo valminas, taikk ruppeva itt hakkama siihen golotas.

Kaikillk kololinnuill ei ol ni friski nokka ja niska mills sais hakattu kolom buuhu, ja niill ongi ussemittem bula passeleist pesäpaikoist. Ny o hyvä muista, ett ihmnem bysty auttama ussemppi pikkulinnui ja vähä isomppiki linnui, jos viitti timbrat niillk kortteeri, mihe nes saava munit munas ja ruvet hautoma niit. Mnää ole itt omallt tondillt timbrann neli pönttö ja niis o vuasitte varrellk kortteerannt talitölköi, kirjosiapoi ja kottraissi. Linnuttem besindsouvei o ni mukavas seorat, ett kyll se palkitte piäne vähti. Intternetin glookust mailmast löyty pali höydei, millaill lailssip pöndöi suutta värkät, ni etei muutko vasar kättehe ja kiälk keskells suut. Meijän gartnoll viimäs syksyll nurimberi mennys koivus ol yks kottraisem böntt, mutt se säilys sendä ehjänäs, ett mnuun däyty kiipusta ja tällät se ny johonkki mänttyhy.

Yks keväk ko mnää istusi köökis kaikes raohas, niim buuhellam bääll rupes krapiseman gräkyi ilmhormist alas. Mnää tröömäsin gartnollk kattoma, ett mikä sukkels sinnk korsteenihi nyp pakka, niin girkkhakkises siällt traijasivak kräkyi korsteenim bäähä. Mnää pisti valum bessähä ja fundeerasi, ett kyll mar nes sillp pelill ilmhormist lähtevä? Mutei mittä, ko ne jatkova vaan gräkytten dranumist, vaikk sau vaa nous korsteenist! Ei siins sitt auttannk ko menn hätistämän girkkhakkiset tiähes ja pistä verkk korsteenim bäähä.

Rötök kans pakkavat tekemäm bessiäs meijän tondill olevi männyihi, mutt niistäkkä ei olis kyll nii väli. Nep pitäväk kauhja kräkötyst ja paskovap piilittem bääll. Kirsperi ja kaikk muukkin drekoolmarjak kelppava niill ni äkkiste, etei niit itt kerkkek kokkoma. Rötöp pitäväk katikki niin guris, ett nep pelkkävä niit. Jos katt kara taikk tramppa kartnoll, ni rötö syäksättä katim bääld ja truiskautta pahahajusem bommi sen niskaha, ja ussemitten gatt karakim belko hallus jongum buska all lymyhy. Pojanglossin oltti se verran goohoi, ett mentti rötömbessi tiputtama vaikk silppamall oksatond männyrunkko pisi ylös. Nys se väht ei enä luanais, eik se ol vissi iha lailistakka, ni ja kyll kaiket rötö ol raohotett lind jo siihengi aikkan go olttim boikkassi mukuli.