Se ilmpall reis

Raari lukkja,

Asjas o semnem berä, ett siin mittmaarja aikka viimäs suve syksym bualellt tul se Kaalperi Matt, ikä jokane hyvin dunnett, mnuun dyyjö sinn Rimp-alhom birttihi, Vasikhaan doispualell. Matt ol niin govast kohinoisas, ett mnää jo luuli sill valkkja oleva housuisas, ko semmost puhti tlee hyrkkä. Mutt mitäst maar, kom bääs pirti ovest sisäll nii räyhäs koht: ”Moron Emppu, arvast mitä mnää ole fundeeraskellu ny?” ”No mitäst sit?”, meinasi mnää, vaikkan goht valla hyvi äkkäsi sill jotta Laksperin gonstei miäles oleva. ”Juu”, meinas Matt: ”Ny o asja siin dällingis kuulestas, ett ny mennä ja haeta se Andree poik poijes siäld pohjosnavald, semse ilmlaeva, taikk niingo nes stää sanovas, semse fästningin gans. Revästä Ruatin geisrild hyvä raha ja sitt kon gottin dulla, nii snääki osta ittelles aka ja rautsängy. Mutei semmost karhu ko mnuull o. No, mitäst fundeera asjast?”. ”No, men nys suahon gorvis saakk, fundeeringeines!”, räyhäsi mnää Matti. ”Luuleks snää, ett sinn nii vaa mennäm biipp lärvis. Rahoi siint tarvita ja mistäs luules saavas semsep pälsykkä, ett tarkne? Ei Pirksteeti faarilakka enä oll niit kahdeistuttavi jälill. Ja sitt nek kaikk suurep pedok ko siäll ova! Fundeerast päällk ko Järmin Gyär praakkas, ett siäll o semssi hämhäkeijäkki ikä elefandei, hyttyssi ko suuri porssai ja jumal nek kaikk konna ja mäkärjäiset tiätä mitä siäll o.” Mutt niingon tiädätt kaikk, on Kaalperi Matt semnem boik, ett ko se jotta saa kerran galvis, nii ei stää siäld pahaka ulos kiär, kruuv eik veiva. Meinas  mnuu vaa, ett koskastas tyhji mene ja sureskele. ”No, oleks stää ryjä sitt lainkka jo tehn?”, kysysi mnää sitt noi vaa niingom bualmitte leikkispitte. ”No, tleest kattoma, siälls se on Teklan gartnoll, naveton dakan täödes vortningis ja kyll mnää se sano, ett kyll pääs käändy ikä se vaa näe”, meinas Matt ja löi nyrkkis pöyttähä, ni ett meijä muari vanhat taldrikit tansas ko Sipola muar Puustliini häis. ”Samma e te, sanos ruattalaine. Loikip pääll vaa.” Ja kas niim bainamam bäin Teklan dalo.

Yht ja toist se Matt siins sitt matkallp praakkas laevastas, muten mnää semssi kerjenns suurikka kuulustlema. Harppasi vaa maandiäll ikä meijä vanh Valko, kon guuma terva hännä allp pistetti. Sitt kon Tekla naveton daap päästi, niin gyll ai siäll oliki rusting, semne eten mnää viäl ikä nähn ollu. En tiäd mist oliki saannk kaike mailma vatupassik, kompassik, krinuliini ja posetiivi. Julmast niit vaa ol siin. Matt rupes sitt siink klaarama niit prammastoi ja märsstopei. ”Mutt mistäst seilis saada?”, kysysi mnää. ”Älä hättäil”, meinas Matt, ”Mnuull o täsä just framills se Slakelperska vanh hame, ikä prännsyyn Lella kaevon dakka löys. Pistetä Limberi ruki ratta märsskoriks ja vedetän Tamlanderi saapparuajut toppihi, niingon gorpiks vaa. Kyll mnää sillon tiädä, ett päisi vissim baina niingo moottor vaa.” ”Mitäst täsä sitt kronata”, meinasi mnää, ”Lähdetä sitt vaikk koht lähdetäis, mutt niingo äskö jo sanosi, raha mnuull ei olk ko jokunem benn fölisän.” ”No, ong snuull vekslat viis markka, nii saas mnuuld vähä lissä?”, kysys Matt. ”Venttastas nyk ko mnää saam bussi framill”, meinasi mnää. Vekslasi sitt se fima, niingo ruattalaine sano, ja sai Matild pari markka. Mutt sillo siihen dul kans se Mati ämm, ja ko se näk ett raha olivak kysymykses, luul se ett pojill o meining viina hommat. Ämm karas Matin dukkahan giines ja rupes jeevlama ja haukkuman gom baha koer mnuu. Mutt ko Matt suutus, niin gyll ämm pian ginttus klaaras.”No, ann huhkit nys sitt vaa”, meinasi mnää, istusi siihe rekken go siin pohjan ol ja karasi skuuteihin gii. ”Hih! Nys se läks, sanos Lukander, ko housup putos”, kiljas Matt ja sillo se rusting paino kans ilmoihi, ni ett yks präiskäys vaa.

Eik einem bitkä ko olttin Käkelän gatom bäällk koko hökötyksen gans, ja Matt klummas viäl nii hulluste, ett meinas valla väkisi faartisas lenttäp papplan gorsteenist sisäll. Mnää sai sendä onneks kroippeihin giines ennengom butos, mutt kyll nokk ol jo nii noes ikä Ruusvallillk kon dervapytty putos. Onnelisest siit sendäm boijes päästi ja ko mep paino yli Sau- ja Papihaka, ni ei muutko sau vaan druiskus konsvärkeist. Mutt sitt rupes ploossama oikke friskist, ni etei enä ollenga uskalett ettippäi mennäkkä. Naru ja värkik katkesiva ja koko meijä resanuuttin lens Taiplen girkon dorni nokka, ja jäi ko jäiki siihe, vaikk mek kylläkkin goetettin goko posken gans töytät tiähes stää. Hulluiks tliivat taiplelaisek ko ne aamust meijäk kirkon dorni nokas killumas näkivä. Lukkar hyppäs, ämm hännäs, uuniluut kooras ni ett heng kurkus ol. Luuliva näättäk, ett paholaine itt istuskle kirkon dorni nokas. Matt sitt sendä viimä huus, ett tulkkan helkkris jelppama meit tiähes tääld, nii jo huamattiva etei siin sendä niin govi suurt hättä ollukka. Lukkar tul ja avas kirko luuku, met tlii alas ja ennengo ol kulunnk 24 tiima ni me olin daas Teklan gartnoll. Andree jäi auttamatt, mutt niingon guulitt ei se ollu meijä syyn. Ei maar ollukka. Taiplelaiset taas olivap pitänns sengi seittmäk kundkokkoukses se hökötyksen tähde. Tuul se siäld viimä ol korjannt tiähes. Ja jos eppäilett, eten mnää tott puhu, nii menkkä itt kysymän taiplelaisild, nii saatt kuull, etei Taiples ikä viäl kirkko ol ollukka. Saa nähd jos koskan dleeka!

Jälkkirjotus: Tämä lystelise jutu alkkirjotuksen o Eemeli P, ja se o ulosannett turklaises Uusi Aura nimises aviisis 21. päev kesäkuut aastaikka 1903. Jutt on girjotett ehtall Rauman giälell, ja mnää olen stää tapan jälkke eine ändränn. Muinan dämse lystelise jutup pruukkasiva ollf framill ussemasakki aviisis, ja niit lainatti aviisist toissehe luppa kysymätt. Mnää en ol tätä juttu löytänn muuhald kon dost turklaisest aviisist, vaikk suutta ol, ett se o jossan doisesakki aviisis ulosannett. Vaikk tämä jutu sangaritte Embu ja Mati reis ongi jämtt miälkuvitust, ni Salomon Andree, ko he läksiväp pärjämä ol todestakki ilmpallottem bioneer Ruattis. Andree ott kahden gambraatin gans stamholdiks pohjosnava 11. heinguut vuannk 1897. He jäiväs sill reisull, mutt heijä viimänen gortteeris löödys 33 vuatt myähemi, 400 kilomeetterim bääst Huippvuarild koillissehe, mist he oliva lähtenn reissuhu.

Salomon Andree ja häne ilmpallos

Yks nimipäev visiitt


Morjens systri ja pruuri,

Tämä asi ko mnää ny juttle, tapadus siihe aikkahan gon Dyyklä Frett ol juur päässyt telekrafistiks. Hänell osas sitt viäl olls semne onn, ett pääs koht reviisoriks naapurkaupunkkihi. Mek kuulin dääll, ett hänell o siällk kaikim buali lysti olo, ja ett hän olis siälls saann melkke vaikk ming flika omakses. Ja kyll hän olikin gomjas poik. No nii, se ol kyll hyvä hänell, mutt meillt täällk kotonp pakkas väliste vähä ikäv, ja se se ol ko sai meijän dämä reisun dekemän, go nyk kuulett.

Se ol yks kaunis päev sinä vuann heinguus, kom Billeriinin Galle, se lystpoik, niingo muistatt, tul mnuun dyyjön ja meinas, ett kummost olis jos mennäis täst reviisorin dyyjö sanoma hyvä päevä, ja samas niingom biänell visiitillk kans. Kalle ol jo ottann reedam bääll, ett valkkipaatt lähte sinnp päi aamuste aikasi. -Mitäst täst. Mnää suastusin goht häne meininkkeihis ja nii ol asi päätett. Niingo sanott läks valkkipaatt hyvi aikasi aamust ja em mes sitt uskaldann enä maatakka mennp, pantti vaam barema roitip pääll ja painetti haminaha. Valkkipaatin gapteen osas kävells siinp prykill ja tuns meijäk koht, ko me oli hänen gansas vanhoi tutui. Hän käsk meijäs sisäll ja lystist aik kuluski, ko se kapteen ol kans aika vekkul. Ei aikkakan gon gell ol kuus aamuste, ja laev sen gaupungi rannas misä Frett ol reviisorin. Niingo vissi ymmärätt, oli me aika tavall hyvällp päällk ko ranttaham bäästi.

Ko ol nii aikkane, nii sen tähde em me menny juur stää päät Fretun dyyjön, gon gäveltti vähä ymbärs ja kateltti, ja nii met tliin dorill. Sillo osas juur ollt toripäev. Yhde äijän gerruill ol piäni porssai myyd. Kon Galle ne huamas, meinas hän ett kummost olis jos ostais reviisorill hiuka eväst tuljaisiks, ja eik se olis komjast ko viädäis tost vähä fläski. Se asjam bääll mnää noikkasin goht, ko hän sitt viäl meinas, ett elävän se viädä. Ja kaupp ol pian deht ja säkk saattin gaupambäälist ja siihem banttin gaks porsast. -Snää saat tullt tota säkki kandama, sanosi mnää talombojall. -Ei mittä ylppeytt, sanos Kalle. -Jos snää ole liian gorkki herr säkki kandama, niin gyll mnää vaan ganna. Ja samas häm baiskas säki selkkähäs niin govallf faartill, ett porssa siit peljästyksest pitiväs suus kii.

Sitt me yhdeld ämmäld kysysi, ett misä tääll asu se reviisor Tyyklä? Hän diäs se ja näytt meill yht komjast talo, ja sanos ett siin asu toises trapus. Kom bäästin gartnolls, sanos Kalle ett kyll kaiket se viäl makka, mutt meinas sitt mnuu, ett menest nys snää edell ylös, ni mnää tleen däällt snuum beräsäs. Jos nuap pahuksem borssa ny vaam bidäisivä vähä aja suus kiine, ett päästäis Fretun dyyjö. Ja kyll nes sendän davalise visust olivakki, vaikk saiva usseman gova kolaust. Fretu oves ol nimikortt, ja siin osas sitt viäl oll avans suull, ja nii mep painsi oites sisäll. Frett makas viäl oikke makkjas unes, mutt kyll sitt peljästys kovast ja nous istuma ja silmä menivä väärim bualim bääs, ko huamas ett vanhoi tutui kotopualest tul niin govan golinan gans sisäll.

­-Morjens pruur, sanos Kalle ja heitt säkkis laattjall nii ett kirkunk kuulus, ja rupes siälls säkis olema aika möyhy muutongi. -Morjens, morjens vaa, sanosi mnääki ennengo Frett kerkes mittäm buhuma. -Met tlii vähä niingo helspoo, ja o meining syäds suurust snuun dykönäs. -Nii oikke, sanos Kalle, ja meill o jo ruakka stää varte fölisäkki. Siins samas hän avo säki suu ja kääns se alassuite, ni ett porssas saiva vähä friiheitti. Mutt kyll nes siit tykkäsiväkki, ne rupesivak kirkuma ja karama nii riivatust ymbärs laattja. Mutt sillo reviisor ol yhdell hyppäyksellk kimmattann ylös sängystäs keskell laatja ja huus: -Olettak te hullui, kell o vast seittmä ja tet tleett tomsell elämäll ihmste huaneihi. Tosa kamaris makka itt handelsmann ja tosa viäres häne frööknäs, ja mitä täst nyt tlee oikke?

Hän gattokkast, ol joutunn asuma yhde vanha rikkambualse handelsmannin dyyjö, ja sill osas oll nuar ja nätt flikk. Mutt me oli lystillp pääll, eik oltt mistän diätvännäs, ko naoretti vaa. Sitt vast oikke hauska tul ko Frett rupes niit porssai kii koettama, mutt kyll ne oliva nii ymbyrkäissi, etei se ollu huakkjat. Juur ko hän meinas saadt toisen gii, nii sillo hän gaadus nokilles, kaas pöödä ja vet tuuki ja karafiini alas laattjall. Klasi menivät tuhaneks nuuskuks ja aika helinä ol. Sillo aukes handelsmannin gamari ovi ja se korkki herr tul kynnyksells seisoma nenäklasip pääs, moronjakk yll ja toffli jalas. Ko hän siins seisos nii lihavan go hän ol, jäi siihe ovehe sendä johonkkis paikkaha semne rako, ett se pahemas hädäs ollup porsas pääs siit pakkohon gamarim bualell. Tua möhömahane herr ol vähän gankkjambualne liikkeisäs ja ennengo hän gerkes hyvälisest käändämä ittiäs, ol porsas jo siäld pualeld töytännf frööknän gamari ove auk ja painanns sinns sisäll.

Siäld frööknän gamarist rupes kuuluman gahdelaist kirkumist, ja rupes handelsmann niingo Fretuki molkauttlema meijäm bäälen jokseski kamalast. Sitt se vanh herr men avama frööknän gamari ove, meinas kai niingo auttama mennf flikkatas. Sillo se porsas tul jälle siäld niin gamala faartti ulos, ja tul siäld se fölis jotta muutakki. Nii, se porsas ol seonn handelsmanni frööknän grinuliinihin, go siihe aikka naisväki pruukkas semssi. Siin mnääki rupesi jo meinama, ett mitä täst nyt tlee ja koeti ottas se riivatu elävän gii, mutt en saann muutkon grinuliin jäi keskell laattja. Sitt mnää avo ove ulos, ja siit se eväsliha men kahdes osas trapuill, nii ett krapis vaa. Se toinen, gattokast, ol se aja ollu juur hilja Fretu sängy all, mutt kyll nyt toisem beräs pääs. Siin mes sitt seisosi jokseski flaatteinp poikin ja itt handelsmann ol kans nii otett, etei saanns sana suustas. Ja mnuu miälen dek jo lähti karkkuhu.

Mutt sitt Kalle, ko aink kaikk hoksas paremi, rupes pyytämä handelsmannild antteks ja ko se kuul, ett me ole Fretu hyvi tutui, rupes se viime naorama oikke sydämem bohjast ja käsk meijä menns salim bualell. Sinnt tul vähä ajam beräst hän itekki ja Frett kans, ko oliva ens kerjenn ittes vaatettama. Ja nii sitt peräldäkkin gäve, ett suurust saatti syädf Fretun gans yhdes ja se vanh herr oli aika lysteline setä meijä joukosan. Hän ol, kattokkast, leskmiäs ja tykkäs nuarte joukos oll. Mutt fröökyn ei koko aikan meill näyttänn ittiäs, vaikk itt handelsmannikin gäve händ lepyttämäs.

Jälkkirjotus:

Tämä jutt o alu alkkate ulosannett Markkin-Matt nimises aviisis, ko ol trykätt eritotte Rauma syysmarkknoi varte vuann 1905. Jutu on girjottann Rauman giälell nimimerkk Kössi. Mnää ole jällt tapan jälkke yhde einen däksti ändränn ja tällännp pehmjäk konsonandi lailssim baikoihi.



Turum balo


Arvosa lukkja,

Keskell viikkot mek kuuli surkkja uutise, ett Turus ol oikke suurpalo liki haminat. Kuuden duhane neljömeetteri makasiimbyting palo niingon gruuttynnyr. Pyting ol sullott täyttöhöm biilitte renkkai, palavi liämei, kaaspotui ja kaikengaldast föry, ko ryähäväk kauhjall lämmöll. Saut ja kräässä tul tiätystengi oikke iso jouko ja liki olevak kadu ja tookimbaana pantti sulkkemen drafiikild. Pari voovingkortteerikin glaaratti asujamistas, kateines ja koerines. Se verra lykky asjas sendä ol, etei ihmsillk käynnk klookuste, ja valuvaar saatti hollatuks ja samomam brankkoorin doimest.

Yhtläinen duur ei Turullk käynn 4. päev syyskuut vuannk 1827. Suvi ol ollt todestakkin guiv, ja talottem bärekato olivak kon daula. Porvar Helmanin dalom bärekato sytys Aningaistemäes ehtoste yhdeksä aikka. Naaprit tliiva ens alkku spruuttines ja ämbreines appuhu, mutt koht pia oliva heijängi talos liäkeis. Ussemat Turum borvri oliva lähtennt Tambre markknoill, ett sem bualest samottajakki oliva vähis. Nekki samottajak, ko saattim baikam bääll, läksiväp piamittem bärjämä omi huushollejas ja sändejäs. Syytetä, ett appun dullu venäläises soldaatikki olsiva vaa ryävännp palava kaupunkki. Kaupam bäälsiks kova hiivar rupes ploossamam bohjasest, ni ett kipenä lensivä ymbärs kaupunkki, ja sytytivä ai uussi pytingei liäkeihi. Ennem buale yässe valkki ol levistynn jo Aorjoe ylitte, ja kirkkorttel ol valu vallas. Parim bäeväm bääst melkken goko Turk ol palannk krunttvallei myäde.  

Nortamo skriivamas värsys ”Palokundlaiste veis” Raumam brankkoor lähte kiiruman gaupalls samottaman Turkku. Sitt ko hep pääsivät Turkkuhu astikk, ni he huamattiva, etei se mittä valkkjas ollukka. Ollek nii, ett Nuurber ja muup poja oliva olls sillk kertta paremppi samottama janotas ko valuvaara? Semmostakki sääkrätä, ett prankkoor olis hiljastunnt Turum balost viiskymmend vuatt. Ei sunkka Raumam brankkoori homma vallan drankkamiseks oll mennk, ko Raum ei olk kumminga joutunn valuvaaran gynssihi vuadenk 1628 jälkke. Ett kyll he vaa hyvi velikultti ova oll!!


Palann makasiimbyting


Turum balo muistoplakaatt Aningaistemäes

Viimäne syks


Hyvä ihmse,

Mnää ole vanh koiv ja dönöttännt täsä kartnoll runssa viiskymmend vuatt, taikk tönöti. Aila-storm tul ja ploosas ni friimakkastem bohjasest, ett se viimätteks kaado mnuu. Mnää ja toinen goiv istutetti viäretyksin dähän gartnolls sama aikkahan diä siuhu. Kambraatt pistetti nuri viis vuatt takasin, go häne ladv ol katkenn muina ja vuasitte varrells se perstanus sisäld. Hänen gansas mek kestin duhanes stormi ja tuule, mutt kotei hän ollu enä suajamas mnuu pohjasem bualeld, ni mnuungi juure annovap perä.

Aila-storm ol siit jämtt ilkki, ett se tul pohjasest, mist harvemittem bloossa. Mnääkä en ols sillp pualells saannt tuupatuks tyrmjöi juurei, kon galli nouse siink kohta mnuu viäresän maam binnall. Semnengi uutuur asjas ol, ko storm tul nii aikasi syksyll, eten mnää olluk kerjenn varistama viäl lehdejän. Kyll maar se ny mene maakrau’uttengi järkkehe, ett josei kuudem bofoortin duules ruppe lainkka seilei reivama, nii mastos siin nuri menevä. Ja nii mnuull nys sitt kävei!

O mnuust jottalai hyättiki oll vuasitte varrell. Linnu ovas saannt tehd ussemppi pessi mnuu oksilen, ja viimäsek kymne vuatt mnuu rungosan on gillunnk kottraisemböntt, mist o ussemam benikkparve lendänn mailmall. Pihknoka ovat taakeisas karannp pisi mnuu oksian, vaikkei mnuull olekka oll antta mittälai mommossi heillt trahtmendiks. Torpa isänd o ai mittmaari aikkaha tehn vihdoi saunaha mnuu oksistan, ja ne ova andanns saunaha suvise humööri ja haju. Semsengi muista oikke raarist, kom bojanglopip puukon gans kaappasivas kevässe aikkaha jongu piäne oksam boikk ja surrasivas sem bäähä lemonaadpotu. Pottuhu valus makkja mahla ja stää hes sitt nautesivak, kom baremppakin todi.

Nyt torpa isändväki pääse syksysi eine huakkjamallk, kotei tarvitt enä haravoid mnuu lehdejän maast, ja traijat niit tunkkemell. Hek kiittävä luajatas siitäkki, ett mnää gandrati juur siihe ainuva suunttaha, ni etei tullu mittä vahinkko, ja sähkslangi eiväk katkenn, taikk maandiä ei mennyt tukkesse. Isänd jo kattele ja fundeera, ett kuip pali mnuust mahdais klapei tull? Ei menk kauvatt, ko se pistä muuttorsahan gäymä, ja klaara poijes kaikk ko mnuust o jälill. Vuadem bääst, kon glapi ovak kuivi, ni mnää sitt prasutetan gakluunis, köökihellas ja saunambesäs taevan duulihi! Mnää toevo sydämbuustan, ett isändväki plandeera uuden goivumblandu mnuum baikalen.


Naoristyndri kandramas

 

Rakkak kambraati,

Se ol sillo ja siihe aikkan, go mnää viäl oli raumlaine, vaikk kyll mnuus viäläkki o vähä stää vikka. Ei siin ol pali mittä erinomast, mutt se nys sendän gaikkem barhave asi ol, ko mnuum bit sanoma ja saarnaman, go mnää se naoristyndrin gaasi.

Se ol näättäk sillaill, ett ko mnää olin gerra syksyllt Tuumassonin droikas lastamas siäll haminas, ni mnää sai raha vähä enemän go omaks tarppeks. Mnää meinasin, ett mitäst täll rahall ny näim bali teke, muutko ostetast kaks litra enkkeltti. No, mnää saingi yhde raarin gambraati fölihin, go ryyppäs vaikk maandiäojast, ko olis vaan gaatann hiuka viina siihe. Mitästäst, ostetti se kaks litra ja ryypätti siit vähä jouko aikka. Mitä met teim bari kolm punsi kummakki, ja oltti jo vähä niingo miäsmoissi, ko lähdetti sen gekkon gans liikkeell. Mnuull ol hyvä kaksrivine harmoniikk, mnää oti sen gainlon ja toinem boik ott se viingekko.

Tänttröitti sitt sinnt Toolperi nurkallk, ko ne vossikas seisoskleva. Me oti yhde niist ajama meit ja mentti yli Tarvosaare silla. Sillo mnää sanosin, go ain ole muutongi suu päälaell, ett pannast pelis soima ja soitin gans, nii ettän sain gaikk ihmse naoraman, go vastan dliiva. No mitästäst, mentti sinn mere rannall yhten dorppaha ja ryypätti jäll vähä jouko aikka. Se eräm beräst me otim baati ja mentti sinn yhte lattohon, doinem boik sous ja mnää repeli harmoniikkat. Sitt kon gaikk viin ol lopp, nii me rupesin dapplema. Kyll mnää olsi selkkän saann, mutt kambraatt ei uskaldann antta.

Ehtopimjäll mnää otim baati rannast ja meinasi ett mnää lähde freistama, jos flikat tleeva mnuull ovi avama. Mnää sousi ja sousi, mutt ei siitt tahtonn mittä valmist tullk, ko aika pätkäs oli. Pääsi mnää sendä sinn yhden dorpan glasi all ja kolasi vähä sillaill verkalles. Flikk tul klasist kattoma ja sanos etei hän dul ovi avama. Mnää meinasi, ett lähdem boijes sitt, kotei sisällp päästett. Ja läksin gans, mutt meningi saunaha vähä lämmittlemän, gon gylm ilm ol. Ja nii mnää äkkäsi naoristyndri siälls sauna nurkas. Aika suur tynnyr oliki ja naorei täynn. Aha pahus, meinasi mnää stää flikka, saas tost huameaamull vähän gäsityät, koskas semmost kiussa tei, etes ovi avann. Mnää tyndri syrjähän giines ja kandrasi se, ni ett naori olivak kaikim bisi sauna laattja. Kyll mnuulls se jälkke maa kelpas ja fundeerasi, ett nyp pannangin guus tuuma ruajuin väli. Mnää läksi lykkämä rantta ja stää päät paattihi ja soutama Raumallp päi. Mnää näättäk pelkäsi, ett nek kuulivas sen golina sinns sisäll, ja tleeva jaakama mnuu takka, ni ett peto peri. Mnää pääsi Raumall joskus aamupual yässet ja oli niin görtynn, ett nukusin goht kom bääsi sänkkyhy.

Tähän dämä jutt nys sitt lopus. Ei mnuull mittä erinomast sitt enän dulluk, ko mnää se naoristyndri sai väärim buali. Välills se flikastusreis pakka naorattaman, go vanham boikan stää muistle. Se ol näättäk ensmäine ja viimänen gert, ko mnää oli flikastlemas. Ja nii on dämäki ensmäine ja viimänen gert, ko mnää stää teillp puhu. Hyväst.

 

Jälkkirjotus:

Tämne hauskas Rauman giäline jutt o ulosannett Velikuld nimises satiir-aviisis joulaatton vuann 1902. Jutu rupriikkin o ollp ”preiv raumald”, ett se passa sem bualest oikke raarist tähä mnuum blokihin. Allkkirjotuksen o mystelisest ”mnää ite”. Yhde eine mnää ole ändrännt täksti ja vahettannp pehmjäk konsonandi semssim baikoihi, misä net tohtor Nuurlingi opette jälkken guulu oll.