Pitki pellavi…

Arvosa lukkja,

Laskjaise fiiramine alka jo tänäp, mutt ens viikkon diista o vast se oikke lailne laskjaispäev. Tämä viikk o ollut tavalisen gylm, mutt ny loppviikkost o valla fiini talvist ilma, ett sem bualest ränttä lähti ulos paserullt, taikk mäkkehe ny jo. Kyll mnuuld jää nykyselttä mäes lujumise välihi, mutt mukulan stää tehti niin gauvan go housumbersust vaan gest, taikk tul jämtt nokipimi. Vanhan dava jälkke mäes kuulus huutta, ett pitki pellavi, fiinei hambui, juurikkai ko nurkambäit ja naorei kon daltriikei.

Toisnas mukula kesknäs taikk heijä isäs pykäsivä napakelka jääm bääll, ja sen gans mentti ymbärs niim bahuksest, ett pää ol sekasin go Haminan gaupung. Nek kom duuppasiva napakelkkaha faartti koetivas saads sen giappuma semmost haittaralla ja hööki, ett kyytis oleva puttois poijes siit. Sitt ko kelkas oleva lens kolopperä hankkehe, ni alko aika krihitys, ja yks duuppajist pääs voorostas kelkottlema. Se ol kyll nii lystelist homma, ett usseman diima siinäkki men nii ett huratt.

Laskjaissen traditsuuneihin guulu tiätystengin gelkottelu lisseks mittsepi fyllämine. Enne muina laskjaisest o alkannp paastoaik, ko on gestänns seittmä viikko ainp pääsjäisse astikk. Paasto aikan ei syätty lainkka liharuakki, ett sen tähde laskjaisen om bämbätt mako täyttöhö rasvast portsuuni, ja papusoppahan dällätti runssaste liha ja fläski joukkoho. Uskotti, ett mitä enemä fläsk tiukus suupiälist, nii stää paremi lehmä lypsesivä ja sia lihosiva. Keitetys siambää ja sorkas syätti sormines, ja sormei ei saannp pyhkett taikk nuallp puhtaks, etei saanns suvells sirpist haavoi sormeihis. Kaike mailma herkuk kuulusivak kans laskjaisse, niingo nykysingi. Pulla mihe o flätät kretavahto ja mansikassyltty välihin, dlii Suamehe 1800-luvull Ruattim bualeld.

Enne aikkam bääsjäine o ollut vaimihmsten dyä juhl, mihe he lopetivap pellavatte, hampputte ja villatten gehrämise langaks. Laskjaisen ei ehtopäiväll saannt tehd muutonga mittä, ett kaikk vuaden dyä olsiva luanistan raarist ettippäi. Saunaha täödys mennp päeväll, ja siäll ei saanns sanno halastu sana. Nykyselttäm bääsjäine on galaas, ko sanota hyvästip pimjällt talvell ja ruveta vartoman gevätt.


Riivatt pannkakk


Raarik kambraati,

Mnää ole muina ostanns semsen girjan go ”Laitla muarin köökist”, ja siihe on goott kaikengaldassi vanhoi räättresähtei Läns-Suamest. Resähtei kirjas o runssa viiskymmend, ett niis piissap pruuvamist vaikk vuade jokattell viikkoll. Mnää tutkesi ja tuterasi aikan resähtei ja meinasi, ett suutais alotta josta englast ransuunist. Riivatt pannkakk näytt semseld ja se ollup passelist endse Rauma maaseorkunna viralinem berineruak. Nykyselttäm Pyhärand on gyll ominnp perunast tehdym bannkako omaks perineruakses. Enne muina riivattu pannkakko on deht usse markkimbäevin, ett ihmse ovas saanns stää syädäkses, ko ovat tullk kottihi. Kyll mar nämä jaarituksep piissavat tähä alkkus, ett mennäst nys siihem bannkakko ja sen dekemisse.

Ensmäitteks mnää tälläsi kaikk uuni vastuksep pääll ja kiärsin gnappulast lämmö ungefäär kahtesattan graadihi. Sitt mnää otin gymne isso peruna ja pesi ja kuaresi ne. Se ol viäl huakkja souvi, mutt sitt nep perunat täödys riivatt fiini riivraodan gans, ja siin oliki aika homm. Pualen diima siin huratt, ennengon gaikk peruna oliva riivattuns skoolim bohjall. Riivamise jälkkem berunmoso flätätä handuuki sisäll ja siit rutisteta erinäs kaikk liäm, go vaa irtto. Perunmoso flätätän dakas skooli ja joukkohon geritellä yks litra riaska, golmk kanamuna, pualtoist desi vehnjaohoi, viiskymmend gramma voit ja lisseks teelusikaline suala ja sokeri. Uunimbellim bohi fuarata leevimbaperill, ja kandrata smeett siihe. Aikka o menn jo kolm vartti siit, ko mnää laito uunim bääl, ett se o sem bualest sääkriste lämmi.

Ny ei muut kom bell uunihi ja vartoma, ett pannkakk kypsendy. Laitla muar ei ollup pistänn resähtihis mittälai lämppö ja aikka, kosk pannkakk olis reedas. Netis yhdellp pladills sääkrätti, ett se o sitt valmis kom bind on gaunin gellaseruski. Mnää auningoisi, ett kyll mar se pualen diimam bääst suutais oll valmis, mutei kyll ollu! Siink kohta kakos ol vaam bari isso kupla, ja mnää avasi se verra uuniluukku, ett tökkäsi nep puhk kaffelin gans. Mnää fundeerasi, ett kyll maar se sendän golme varti jälkke olis valmis, mutei mittä, smeett ol viäläkki vaam brotika näköst. Odottava aik om bitk, mutt viidengymne minuuti jälkkem bannkakk alko pelli syrjist alkkaten gellastuma. Tiima jälkkem bannkakk ol jo yldylitt kellaseruski ja mnää nosti se hellam bäällt tekkendymä. Tott maar stää pannkakko täödys oites ruvet klääppimä, ja mnää koeti leikat piänd gappald maistjaisiks. Pannkakk ol pehmjä, eik pysynns se vertta kaffelis, ett stää olis saann lappjoittu taldriikill. -Kyll mar se sendän gypset o? No, anda ol pualen diima ja pruuvatast uudeman gerra.

Mnää em muist, ett olsi ikän riivattu pannkakko syänn vanhastas, mutt suutta ol, ett mamm o stää joskus tehnykki. Ny oliki miälengiindost maista, ett mimmost se oikke olle? Mnää kyll eine eppäili edeltkätt, ett mahtak se mittä merkilise makust ollk, ko en itt niin gauhjast mistäm berumbiirakkoistakkan dykkä. Runssam bualen diima jälkkem bannkakk ol jähtynn ja stää ol jo huakki leikat. Mnää flättäsi gapplen taldriikill ja kaasi riaska klassihi. -Hmm… jaa, ei tämä ol lainkka hullumppa, vaikk ongi omatekost, taikk sen tähde se sitt ongi nii hyvä! Pannkakk on davalise hyvä ja peruna makku ei oikke huamattekka. Maku o aika tavalls samalainen, go vehnjaohoist tehdys pannkakosakki. Kyll riivatum bannkakon dekemine vaa hyvi luanas, ja stää passa tehdt toisengin gerra.


Ovak apina oikkjas?


Kunnjotetu ystvä,

O ussemppi asjoi ko jaka ihmste miälpittei, ett kui nep pidäis tehd lailes ja paragraafitte jälkke. Yks semne ainakki o, ett tleek voileeväm bääll juusto taikk makkar bäälmäiseks? Toine ikususkysymys o ett kummast bääst banaanin guariminen guulu alotta? Otetast tällk kertta framill ja nuukema syyni allt tua jälkmäine asi. Klaarata nys se verra ens alkkuhu, ett kummast bääst oikkem buhuta. Banaani ahter on diätystengi se misä o se händ ja mist se on gillunnt tertusas. Föör o sitt se toinem bää. Niingo met tiädä, ni apinas syäväp banaanei alitaukkomatt, ja kyll maar nes sendän diätäväk kuis se asi kuuluis tehd? Apina avavap banaanist ai föörim bää ens, ja pistäväs se jälkke sisukset triipeihis.

Jokkus sanova, ett banaani ahterpääs o valminas handaakk, mist kuar kuulu väänttä auk. Toise ovas stää miäld, ett handaakist kuulu pittäk kiines sillon gom banaani syädä. Banaan aukke kyll huakkjami föörim bääst, vaikkei stää kuart ai oikke meinas saadakkan gynsines auk. Ussen däyty vähäm burast hamppaines banaanim bääst, ja sitt siit tlee eine muikki maku suuhu. Seoravaks kuare all o semnem biän must klompp, kon däyty pistäs siuhu. Händäst sitt ko alotta kuarimise ahterpääst? Banaani handaakk o se verra sitki ja kova, etei se meinak katket ja banaani sisust pakka menemä eine lussuhu. Kummasakki tavas o oma hyvä ja huanop puales, etei asi ol peräldäkkä lainkka ni engla.

Banaanin guarimist o syynät nuukemin dutkjatten doimest, niingo ussemppa muutakki asja. Peräte 78 prosäntti suamlaisist avavap banaani ahterpääst. Ruattlaise ova 49 prosänttisest ahterpääm bualestpuhuji. Ammeriikkalaise jäävä miälpitteisäs suamlaiste ja ruattlaiste välihi 62 prosändill. Itt mnää kuarim banaani ussemite föörist, mutt jos liki rookka olema veitt taikk puuko, ni mnää teem biäne viilo ahterpäähä ja alota sillo siit pääst. Täsä suutais tehd vaikk piänen gallupi lukkjatten geske. Skriivast kommendeihi, ett kummast pääst snää banaanin guari, ni saada yks räkning lissä.


Makslooda ja pyttpannu


Hyväk kambraati,

Mnää ole ollk komenushommis nyp pari kuukautt suvilysti jälkke. En sen gaukemban, gon Turus, mutt poijes kotto kummingi. Mnuull on gortteer Turus, kotei viitt joka päev ettittakas Raumaldakka ajat. Kortteer o siit luanikas, ett se o mööbliseeratt valmiks ja se steedatangim bari viikko välei. Köökis ovak kaikk nykyaikkasse värki ja vehke, niingon diskmasiin, mikroaaldouun, sähkhella ja hellaflekt. Frisidöörei on gaksikkim bääletysten, doine niist muutman graadim plussam bualell ja toinem bakasell.

Kotei emänd olp passamas ja pitämäs murhet huushollist, niin däyty itt sääli kaikk asja, niingo sänttklapu skriivamine, ruakpuadis käymine, hapetittem beso ja ussema muukki asja. Päevällt tlee pistetty tyämaan drahtööris pualpäevänen driipeihis, mutt päeväliseks, suurus- ja ehtopalaks täyty hakki jottalai räätti puadist.

Mittän geitimberuni ja kastet ei sunkka jaks ruvet töitten jälkken dekemä, ja sen tähdem buadist tlee ostetuks ai jottalai valmisruakka, taikk einest niingo nykyselttä fiinistem bruukata sanno. Ei nek kotoruakka sunkka voit, mutt kyll niills sendä hengis pysy, kotei kauhjast krongla. Ne rääti on deht niin dervelisiks, etei niis ol juur mittälai makku, mutt stää pysty einem betraman, gon grotta nätin drusa suala joukkoho.

Kyll siäld putiikist kaikengaldast soppa ja looda löytyki. Ruakpuadin gerruihin dlee ussemiten gootuks makslooda, makaroonlooda, perunvoilooda, kalasoppa taikk lihamberuna. Valmisrua ova huakkjoi lämmittä, ei muut ko flättä taldriikill ja mikroaaldouunihi, ni siins se o. Pyttpann täyty pistä oikke hellam bääll ja paista se runssa rasvan gans paistimbannull. Siihen gom bane kryydiks pualamarja ja sualkurkku föleihi, ni se ongi valla raari räätti. Klasihin gon gaata lisseks kylmä riaska ja haukka ruisleippä pääll, ni mikästäs sem baremppa o?


Tiikerkaaku leevontta

Hyvä ihmse,

Mnuull ol täsä tuana friipäev, ni ett emänd ol töis ja mnää fundeerasi, ett mitäs stää tekisis aikas kuluks. Jos vaikk leevois kaaku! Ny uskalais ruvet toimehen, go emänd ei ol härsyttämäs ja andamas turhambäevässi viissai höydejäs. Ei sunkka se nii vaikkja ol, eten itteksellen änttin dliis? En olk kyll kaakku tehn, go viimätteks huusholl-opin dunnill yläkoulus, ja siit o aikka jo runssa nelikymmend vuatt. Enne vanha olsi ottannk keittokirja kirihyllyst ja ruvennp pladama stää, mutt ny vaan dablett auk ja hakusanaks tiikerkaakk. Nässist ruudull o muutam sopeva näköne resäht, ja ei siins sitt muut ko härkkä sarvist kiines.

Alka se kauhi kaapitten golppaminen, gotei tiäd mist mitäki löödäis. Hyvä etei emänd ol viäres kattlemas ja kuulustlemas mnuum bärmänttämistän. Menis molemppatte hermo! Sokeri o, kanamuni o, riaska om, bualkrouvi vehnjaoho on, gaakkaot o. Vanilliinsoker? Kaikengaldassi sokerei on gaapp täynn. Vastan dlee sylttsoker, raesoker, tomusoker, fariinsoker, palasoker ja fiin soker. Mihe niit kaikki oikken darvita? Vanilliinsokeri en lööd mistä, mutt yhdem biänem burkin gyljes luke vaniljasoker ja viroks vanillsuhkur. Jaa, katotast netist ong se lainkka sama asi? Ei hättä, melkkest sama asi se näämäs o. Vaniljasoker o alkperäne luanonduate, mutt vanilliinsoker on deht kemjalisest ja koetta aapat vaniljasokeri. Se kelppa raarist ja taita ol einem baremppaki?

Uun lämppemä 175:tten graadihi ja sitt kolppama astikaapist kaakkformu, pundari, desimitta ja pari skooli. Siäld ne löytyvä, jostan gulmkkaapi syävreist, ko myrrylläs  o ens tranunnk kaike mailmam burki, kattla ja tratip poijes tiäld. Ett kui noin gimurantt kaapp on geksett timbrat tohon diskpöödä alanurkkaha? Voit löyty frisidöörist, mutt stää o vaa 130 gramma ja stää tarvitais 200 gramma. Leevinmargariinp passa kuulemm yht hyvi. Tarkisti netist! Laiteta margariini sitt jatkeks 70 gramma. Krotatan gaakkformum bohjallk klompp voit, kon däyty levittä ymbärs formu sormines. Mialulisest sisäpualell!! Perähän gorppjauhoi, nii ett stää o joka pualellf formut tasaseste. Pyhäpäevi ei pass jättä. Käsist olis rändänns skuurat voip poijes ennengo alka vähtämän gorppjaohotten gans. Niit korppjaohoi on gliistrandunn ny yht pali nyrkeihin go formuhungi.

Nyk ko nämä kaikk valmistleva homma on deht, niim bäästä vihdo viimä asjaha, elikk siihen daiknan dekkoho. Voi 200 gramma ja sokersand 2 desit, seoteta skoolis. Ol varovaine, josas käytäs saovaseotind, taikk pare ko es käyt lainkka. Se visko kaikk sokersannap pisi seini ja voip paittaha!! Sitt ko voi ja soker o seotett vahdoks, lissä yks kanamuna kerralttas joukko ja seott ai välihi. Kolmk kanamuna piissa. Sitt räknätä toisse skoolihi 3 desi vehnjaoho ja sutatam bari teelusikalist vaniljasokeri ja leevimbulveri sekkaha. Händäst leevimbulver, misä stää o? Ja ei kon golppama jäll kerran gaikk hylly läpitte. Täyty anttap perä, ko on golm neli kertta kähjännk kaapi ymbärs. Ei stää kerta kaikkjastas ol missä! Ruaksuuda kummingi olis, ja se o samanäköst fiini pulveri, ko leevimbulverki. Pasaisiks se? Nett sano, ett leevimbulveri suutta laitta ruaksuudan dilall, mutt ruaksuuda passa leevimbulveri sijast, vaa jos tehdä jottalai hapand sortimentti. Ei aut kom bann lämmi uunp poijes pääld, hypät piilin drattihi ja styyrät aika hyämy kaikke likimäissem buattihi hakema leevimbulveri.

Kauppreis on deht ja uun jällem bääll. Leevimbulver o nys sitt seotett vaniljasokeri ja vehnjaohotten gans. Keritellän gaikk jaoho, sokeri ja voik kesknäs. Jekkanes, taikin o reedas! Ny otetan daiknast yks kolmatt toisse skoolihi ja seoteta joukkohom bual desi smörkkjä kaakkaot. Levitetä lusikallp puale vaalevast taiknast formum bohjall. Se jälkke se ruski taikinf flätätä välihi ja tasitam bääll viäl lopu vaalevast taiknast. Sökötetä eine niit taikinvarvei lusikalls siäll vuakas, ett kaakkuhun dliis kauni raaka. Kaakk uunihi alumaisellp plassill ja sitt varrota 50-60 minuutti, ett se kypsenyis. Siälls se nyp paistu! Syynätäst viäl kerra resähti, ett tliik kaikk tehdyks lailes? Sus siunakko, riask unhotus! Se olis pitänns seotta kaakkaon gans siihe mörkkjän daiknaha. No, olkkot ny. Kyll mar siint taiknas niim bali voit o, ett se piissa andaman darppeks fuhti.

Nys suutta pannt trykiks soffall maate, otta lungiste ja lukki kirja, sill aikka kon gaakk paistu. Siin ei menk kauatt, kon gattlen gaunei unei mansikas- ja fadelmfyllkaakuist. Sitt ko mnää säpsätä hereill unevärppeistän, niin giitä luajatan, ett siit o jämtt yks tiim kom banin gaaku uunihi. Karaten göökkihi ja kaakk äkkiste ulos uunist. Huh, se ei ols sendäm balann, mnää huakase huajendunnen. Pualen diimam bääst, kon gaakk o jähtynn, mnää kumo sen daltriikill. Muuto iha hyvänäköne, mutt ruskjoi raakoi ei pali näyk kaakus päällp päi. Mnää leikka ensmäisem bala, nautiskle ja ryyppäf fölihi kylmä riaska. Jeskamandeerakas, kyll ai ongi hyvä makust!! Täyty ottat toinengin giivu.

Emänd tlee kottihi ja siuna, ett mitäst tääll o oikken dapattunn? Köökk o jämtt niingon dääll olsis ammott dynamendill. – Tiikerkaaku mnää vaan däsä ajanguluksen leevosi. Ong meill muuto leevimbulveri missä? – Ekköst nää, tosa stää om berunjaohotte viäres!

Tiikerkakk