Poik tul kotti

Hyvä jääkiako ystvä,

O stää jo odotetutt ja siins se vihdo viimä o! Rauma Lukko o jääkiako Suame mestar 58 vuade jälkke. Semne harmiloinen duur kävei, etei pelei päässyt tänä vuann lainkkan gattoma hallillk koronan tähde. Taikk ei ny iha niingä! Mnää oli itt niitte muutmatte onneliste joukos kom bääsiväs seorama Lukon dämän gaode viimäst peli Raumall lauandain. Raar peli se oliki ja turklaissi viätti niingom bässi snöörim bääs. Kyll Lukko sem bualest mestruutes o ansannk, ko se o ollk kummingin goko kaode läpitten gaikkem barhave selskaapp. Turklaiset tyäkambraatikkin gehusivat tänäp päeväll, ett kyll se ny välill olis Lukongi voor voittas Suame mestruus.

Tänäp ehtoste mnää kuulustlim beli Ramonast Leino Risto selostaman ja häneläkki ol niin gova homm, ett ään meinas lähti jämtt kokonas. Peli jälkke mnää fundeerasi, ett nyt täyty lähti torillk kattoma mimmost kalaasi siäll oikkem bidetä, ja kyll ai stää fänikkä olikin gaikk paikat täynn, lukkoflaku liahusiva joka paikas, piilei ol kaikk kadut täynn ja torves soisiva. Koronast ei juur kukka välittänn yhtikäm behu, mutt ei stää Raumall ny juur liikkelläkkä ol. Lukost ja heijä mestruudestas suutais jaaritell vaikk kuip pali, mutt anda ny ollt tällk kertta tämne lyhyv jutt.

Oikke suurek kiitokse Lukom bojill! Tet toitt pojan gotti!


Kanali sulottarekki olivas saann Lukom baeda ylles


Viimänem beli Raumallt tällk kaodell


Fänikkä torill

Koronapruuvis

Hyvä ystvä,

Ei mnuull ollu meining alitaukkomat koronast kirjotta, mutt siihen dämä jutt nys sitt jälle men. Niingo me uutisist olen guull, ni Rauma varvillk korona pääs jyllämä oikkem bahom bäevi. Mnää ole oll Rauma varvillt töis nyt tätä viimäst törni marraskuu alust astikk. Kyll mes stää tyäkambraateitten gans förskottihi fundeerasi ja aaningoisi, ett kui mahta käödk, ko ulkmaalaiset tleevak kotomaastas joulu ja uudevuade fiiramise jälkken dakas töihi. –Kyll mar hes siäld itäsist maist fyärävät tuamssin goronaviirust oikke iso jouko. Ja niin gävei kans!! Sääkrätä, etei ulkmaaelävä olp pitänn ni väli, jos ovat tullk kippjäks, taikk heijä o määrätt karantteenihin, go ova vaa mennt töihi. Heit ei olk kuulemas saatt kurihin, go heill on doiseve kulttuur, taikk sitt he eivä ol ymmärtänn annetui oorderei. Kyll se on glookku kulttuuri, josei millä mittä väli pidet! Mnää kyll eppäle, ett rahast se asi peräldäkkin giines o oll. Jos het tleevak kippjäks, ni he eiväs saa mittän diänsti mistä, ja sen tähde hep pakkavat töihin dartuttaman gaikk muukkin goronaha. 

Viimäs viikkoll varvillt tehtin goronapruuv koko fänikäll ja jokattellt tuupattim bumbuldikk nokkaha. Summ siit ol, ett likimai joka kolmanes pruuv ol positiivine. Rauman gaupungin dartunajäljitys telefuneeras mnuulls saman ehtonp pruuvi jälkke, ett mnää ole yks koronapositiivine. Se ei sunkka ollu mikkän gauhi yllätys, ett sem buale mnää oti asja hyvi raohalisest. Saerahoittaja kysys ensmäitteks, ett ong mittälai vaevoi taikk taodimerkei ollu? –Ei olk, koten tiäd lainkka, ett olsi millän davallk kippi! Mnää joodusin dekemä jämtti ferklaaringin, gukk ova oll likitysten, daikk nokatuksi mnuun gansan viimäsen gahde voorkaode aikan, ja kaikk semse ihmsek käskettin gahde viikkon garantteenihi. Itt joodusi oleman gymne voorkautt koton, ni eten saann menn lainkka ihmste ilmoill. Karantteen lopus eilä, ett nys saa jällf friisten gulkki pisim bitki.

Stää mnää eine vauhkottlin gon gipusyster kysys, ett ong teillk katei? – O oikken, golmk kapplett, kui ni? Hoittaja sanos, ett korona suutta tarttuk kateihi, ja ränttäis seorat niitte vointti. Kati ovak kyll voinn iha hyvi, etei ne vissi ol mittän dautti saann? Emänd kävei kans koronapruuvis, mutei hängä mittän dautti ols saann. Katei ei sendä olp pistett mihenkkäm bruuveihi. Oikken gippjängörrö en ol olluk koko aikan ja mittä lailssi oirei, taikk feeberi ei ol ollu. Semmost piänd räkätautti ja kröhä on gyll, kon davalisest tähä aikka vuadest ny muutongi o. Muutmam bäevä jälkken gaikk haju mistanusiva ja ny nokk ei haist mittä, ett kyll mar mnuulls sitt jottalai koronan dapastakki o oll. Se on gyll toisen gautt kamal asi, kotei lainkka tiäd ett on gippi, ni suutta oll, ett tiätmättäs levittä koronaviirust ymbrilles. Em mnää stää mein, ett tarvittis oikke lailes saeras oll, mutt ko olis edes joldinengim bääskräll, nin tiädäis ainakkim byssyp poijes ihmste joukost. Jos asjast ny jottalai hyvä täyty oikke hakemall hakki, ni ny ei tarvitt buale vuatte mennk koronapruuvihi. Taodi saerastamise jälkkem bruuv näyttä kummingi sem buale vuatt positiivist, ja taodi ei pidäis tull uudestanga sinä aikan. Toevota ny harttaste, ett mittmaarja jälkke likimain gaikk olsivas saannp piikktropi ja ruvetais pääsemän goko taodingurimuksest eroho.

Juttmaakar Matt


Rakka lukkja,

Viimäs vuade lopull o ulosannett Kivise Mati skriivama kiri, kon ganda nime ”Kakaratten kohelluksi.” Kirjas on dusin luannikkaste ja elävästen girjotettu tarina, ehtall Rauman giälell. Matt skriivas jutui alu alkkate ainuvastas omaks lystiks ja muistoks mukulilles. Matim berikund o saannp postuumisten gaikk tarina yksitten gansitte välihi. Kiri pit antta Matill 90-vuatislahjaks, mutt stää päevä juttmaakar ei harmiloisest enä nähn.

Kirja jutuis pääse ungefäär kymne vuade ikkäsem bojanglopi fölis kolmkkymmend- ja nelikymmendluvu vaihtessen Kiviniämengulma ja papplan gusteill. Matt ja häne vanheve pruur Heikk kortteerasiva enne sotti Raumajoe molemilakkim bualill, ja kirjas tleeki usse framill nahkfabriiki ja kirko nurka. Tallkedo Urhelu-Seorast kertovas tarinast mnuullt tlii semnen tundmus, ikä olsim bojanglossitte fölis karannk kilppa ymbärs mäkki ja kruipannp pituut ja korkkeut heijän gansas.

Matt kävei Koskelan Danu styyrämäs Rauma väengoulun giälringis, misä ringi fänikk kokos sanoi ja sanandapoi Rauman giäle sanakirjaha. Sanakirja nime fundeerattin Goskelan doimeksannost oikken gilppa ja Matt voitt konkkureeri ehdotukselas ”Sillaill oikke.” Nime ol kyll keksenn Matin garjalaissyndyne vaimo. Stää ei tarink kertonn, ett mihe joodus kilppailu voitoks saatt rommpott, ko Matt ei itt viinast välittänn yhtikäm behu.

Matt ott pännän gättehes oikken todembääll ungefäär kahdeksangymne ikkäsen, go hän ei tohtri oorderi jälkke saann enän garat ymbärs metti suunistusrastettem beräs. Suunistust ja partjotoimintta hän harrastiki nuarudestast astikk, ja ookas muitakki niis hommis. Merikaupungim boikan merellp präkämine ja seilaminen guulusiva luanolisen osan Mati elämähä. Matill ol kaikengaldassi kädentaidoi, niingon drekoolin gähjämine, neolomustyä ja ylipäätäs jos jommostengi masiinatte reedamine. Omin gäsi ja talkkooväe avull häm bykäs torpam berhelles kuuskymmendluvu alus Paroalhoho. Laolumboskeill Matti ei olttuk kauhjast siunatt, ja opettaja sanoski hänellk koulus, ett josas ole verka, ni saas vitose, mutt josas laola, ni saas nelose.

Mnää kiitä oikkem bali Matin dytärt Eeva, hänen darinastas Mati elämäst. Matin girja ei olp pistett myyntti kiripuadeihi, mutt stää suutta kyssy Eevald, jos niit o viäl jälill. Eeva sähkpostadress: eeva.raatikainen56@gmail.com.


Matt ja Heikk soutava löytöruuhell, ming histuurja säälitän girjas.

Posliingoera akknall

 

Rakka ystvä,

Josas tramppa Wanhas Raumas ni suutta oll, ettäs jääk koohottlema ussemittem bytingitte akknois olevi posliingoeri. Tehdäst nys sitt eine ferklaarinkki Staffordshirem bosliingoerist. Merimiähe niit enne muinan draijasiva Englannist tuamssiks kotoväell. Koeri kuulu pittä akknall aink kaks kapplett, mikk ovap peilkuvi toisistas. Koeratte asenost tiäs, ett misä päi mailma talo isänd kullostengi fliitos. Jos koeratte fasuunak kattliva akknast ulos, ni isänd ol merill, mutt jos koera ol käännett kattoma sisällp päi, ni isänd ol koton. Semmostakki hirvitellä, ett talon emänd olis sillt tavall andann merkei salasellf friiarilles, ett kosk passa poiket visiitill ja kosk ei.

Posliingoerist kerrota eine ruakotoinengi jutt, sill ett äijä olsivas saann niit engelsmannitte ilotaloist ikkängom bääliskaupaks, taikk kuitteks saadust pasningist. Tämä asi olis kuulemm tulluk kotopualesakki jolla aikkan diattoho ja koeri olis paiskit sen tähden dohjoks trusapäis. Kyll maar siin jottam biänd sanomistakki on dull ja asja o vissim barmendeerat isso äänehe! Sääkrätä, ett se eräm beräst merimiähe ei olis enä arvann laahat posliingoeri kottis saakk ja he olsiva viskann ne merehe. Nykyselttä josta englandlaise haminam bohjast on diättvästengi ruapatt oikke roukkjottai posliingoeri päevävaluhu.

Tämä o vähän giinlainengi jutt, näättäk posliingoeratte histuurja alka Kiinast astikk. Englandlaise merimiähe toivak Kiinast kotomaahas leijonatte näkössi Foo-koeri. Staffordshire ol 1600-luvuld alkkate suur keramiika sentraal, misä ruvettin gaikkitte muittem bosliin roinatte lisseks tekemän giinlaiste Foo-koiratte näkössi piäni pystei. 1800-luvu alus keksettin goera malliks ottak Cavalier King Charles-spanjeel, mihen guningatar Victoria ol eritotten dykästynn. Nii ol Staffordshiren goer syndynn.

Tavalisest koera ova valkossi ja niis o musti taikk ruskjoi prikui ja flaimui. Nek kaikk ova omangaldassi sen tähden, go ne o maalatt käsines lysteerfärill. Lysteer meina ohkast metallkerrost, ko suditam bosliinim bääll ja saadam bolttamallk kiines siihen 600-800 graadis. Lysteerfäri anda posliinillf fiini metalild klanssavam binna. Koeran gaolas on gulttane halspand, misä killu talutusremm. Jokku koera roikottava hamppaisas vasu, ko on däynnk kukkassi. Staffordshiren goera ova nykyselttän gorkkjas graadis, ja oikke vanha ja fiinip pysti maksava ussema sata eoro kappal. Staffordshires tehdä viäl tänä päevänäkkim bosliingoerpystei.

 

Kaks koera

Pronss-aikkassi haodoi

 

Hyväs systri ja pruuri,

Pisi Suame vestkusti on golmtuhat kivemolkoist pykätty pronss-aikkast muinashautta. Semsellp paikallk ko rookkat tramppama, misä tämnen giviroukki daikk ussemppi roukkjoi o, niim bistä ainakki mnuu verkaseks. Ruppe fundeerama, ett mitä ne muinase ihmse ovat touhunn, mimsek kortteeri ja tava heill o ollu, mimne heijän gulttuuris o olluk, kummost kiäld he ovap puhunn, mitä he ovas syänn ja juann? Mimse mundeeringi heill o ollp pääläs ja millt tavall he ovat tull änttihim bakases ja lumes talvisaikka? Pali tlee muitakkin gysymyksi miälehe, mutt ei niihi oikkem brikum bääll osat vastat. Kukka ei ol jäännk kertoma heijä oloistas, eik he ollu viäl keksennp pukstaavei, taikk mittän girjotuksi ei ainakka ol mistä löytynn.

Hautroukkjo ova muina oll mererannas korkkja mäem bääll, ni ett ne ova näkynnk kauvas merem bääll. Meinata, ett ne olis oll vähä niingo suvutten, taikk heimotte merkei muill, ett älkkän dulkkat tänn, me luseeratan dääll jo! Vareja ova mailma siun giinostann ihmssi ja niit om bali kähjätt ja pistett matalaks pahuttas, taikk siint toevos, ett niist löödyis jottalai aarttei. Mittän guldassi skoolei, taikk muutakkan dyyrist niist ei ol ikän löödett. Palanui ihmste luit, saviastjoi, kirven daikk assen gappli o suuttann löytty, ko oikke nuukast on göndätt. Nekki ovat tärkkjöit todistei muinasist ihmsist ja tutkja, ko syynävä niit, ni saava monengaldast känninkki niist. Varen geskell o melkke ai iso kroopp ja se on dulls siit ko hautta on gähjätt, taikk ruumiillt teht harkk o rojattannk kassaha. Enne vanha, go roukkjoi ei värdeeratt miksikkä, ni niit om bali traijatt pytingitte grundeiks, tiämbohjaks taikk saupirtitten giukkaiks.

Pronss-aikka o elett vuadest 1500 vuatte 500 enne ajaräkningi alkku. Arkkeolookis sanova, etei Suames oikke lailist pronss-aikka ol ollukka, kotei pronssissi sändei olk kaikkjastas kauhjast löytynn ja nekki vähä on dranutt ulkmaild mitä ny o saatt framill. Pronss-aikkaha lapplaise oliva jo jättänn Läns-Suame ranna ja suamlaise olivat tullt tilall idäst. Skandinaavine fänikk tuuppas ittiäs joukkoho lännest ja het toiva roukkihauttamisen dava fölisäs. Juur jämttist ei tiädet kuip pali nämäp porukas seotusiva, mutt kyll sääkrist niingin gävei ajan gans. Tlee miälehe, ett joko hep praakkaskliva muinast raumangiäld, misä ol suami ja ruatti sekasi?

Nykyse Rauma läänill o ungefäär kolmsata hiittevarett. Sammallahdemäell Lapin Kivikyläs o Suamen gaikke isove pronss-aikkane hautplass, misä on 36 roukkjot. Kaikke suurimppi ja kuulusimppi Sammallahdemäe haodoist ova neliskulmanen girkolaatti ja Huilum bitk raunjo. Vasaraisten Kylmkorvengalljoll o 14 roukkjot ja viis kivipöyttä. Seki o fiinp paikk käydk kattomas ja ole usse siäläkkin drasikoinn. Fiinei plassei, misä mnää tykkä eritotten gäyd ova Lahdevainio Sannavuar ja Taka-Lammi Vilovuarengalli. Niis on gummasakki golmk komjast hiittevarett. Kyll stää tlee ai syynätty, ko näke mettäs korkkjan galljo, ett ollek sem bääll mittälai kivivarett.

 

Yks Vilovuarengalljo vareist

Vilovuarengalli