Se ilmpall reis

Raari lukkja,

Asjas o semnem berä, ett siin mittmaarja aikka viimäs suve syksym bualellt tul se Kaalperi Matt, ikä jokane hyvin dunnett, mnuun dyyjö sinn Rimp-alhom birttihi, Vasikhaan doispualell. Matt ol niin govast kohinoisas, ett mnää jo luuli sill valkkja oleva housuisas, ko semmost puhti tlee hyrkkä. Mutt mitäst maar, kom bääs pirti ovest sisäll nii räyhäs koht: ”Moron Emppu, arvast mitä mnää ole fundeeraskellu ny?” ”No mitäst sit?”, meinasi mnää, vaikkan goht valla hyvi äkkäsi sill jotta Laksperin gonstei miäles oleva. ”Juu”, meinas Matt: ”Ny o asja siin dällingis kuulestas, ett ny mennä ja haeta se Andree poik poijes siäld pohjosnavald, semse ilmlaeva, taikk niingo nes stää sanovas, semse fästningin gans. Revästä Ruatin geisrild hyvä raha ja sitt kon gottin dulla, nii snääki osta ittelles aka ja rautsängy. Mutei semmost karhu ko mnuull o. No, mitäst fundeera asjast?”. ”No, men nys suahon gorvis saakk, fundeeringeines!”, räyhäsi mnää Matti. ”Luuleks snää, ett sinn nii vaa mennäm biipp lärvis. Rahoi siint tarvita ja mistäs luules saavas semsep pälsykkä, ett tarkne? Ei Pirksteeti faarilakka enä oll niit kahdeistuttavi jälill. Ja sitt nek kaikk suurep pedok ko siäll ova! Fundeerast päällk ko Järmin Gyär praakkas, ett siäll o semssi hämhäkeijäkki ikä elefandei, hyttyssi ko suuri porssai ja jumal nek kaikk konna ja mäkärjäiset tiätä mitä siäll o.” Mutt niingon tiädätt kaikk, on Kaalperi Matt semnem boik, ett ko se jotta saa kerran galvis, nii ei stää siäld pahaka ulos kiär, kruuv eik veiva. Meinas  mnuu vaa, ett koskastas tyhji mene ja sureskele. ”No, oleks stää ryjä sitt lainkka jo tehn?”, kysysi mnää sitt noi vaa niingom bualmitte leikkispitte. ”No, tleest kattoma, siälls se on Teklan gartnoll, naveton dakan täödes vortningis ja kyll mnää se sano, ett kyll pääs käändy ikä se vaa näe”, meinas Matt ja löi nyrkkis pöyttähä, ni ett meijä muari vanhat taldrikit tansas ko Sipola muar Puustliini häis. ”Samma e te, sanos ruattalaine. Loikip pääll vaa.” Ja kas niim bainamam bäin Teklan dalo.

Yht ja toist se Matt siins sitt matkallp praakkas laevastas, muten mnää semssi kerjenns suurikka kuulustlema. Harppasi vaa maandiäll ikä meijä vanh Valko, kon guuma terva hännä allp pistetti. Sitt kon Tekla naveton daap päästi, niin gyll ai siäll oliki rusting, semne eten mnää viäl ikä nähn ollu. En tiäd mist oliki saannk kaike mailma vatupassik, kompassik, krinuliini ja posetiivi. Julmast niit vaa ol siin. Matt rupes sitt siink klaarama niit prammastoi ja märsstopei. ”Mutt mistäst seilis saada?”, kysysi mnää. ”Älä hättäil”, meinas Matt, ”Mnuull o täsä just framills se Slakelperska vanh hame, ikä prännsyyn Lella kaevon dakka löys. Pistetä Limberi ruki ratta märsskoriks ja vedetän Tamlanderi saapparuajut toppihi, niingon gorpiks vaa. Kyll mnää sillon tiädä, ett päisi vissim baina niingo moottor vaa.” ”Mitäst täsä sitt kronata”, meinasi mnää, ”Lähdetä sitt vaikk koht lähdetäis, mutt niingo äskö jo sanosi, raha mnuull ei olk ko jokunem benn fölisän.” ”No, ong snuull vekslat viis markka, nii saas mnuuld vähä lissä?”, kysys Matt. ”Venttastas nyk ko mnää saam bussi framill”, meinasi mnää. Vekslasi sitt se fima, niingo ruattalaine sano, ja sai Matild pari markka. Mutt sillo siihen dul kans se Mati ämm, ja ko se näk ett raha olivak kysymykses, luul se ett pojill o meining viina hommat. Ämm karas Matin dukkahan giines ja rupes jeevlama ja haukkuman gom baha koer mnuu. Mutt ko Matt suutus, niin gyll ämm pian ginttus klaaras.”No, ann huhkit nys sitt vaa”, meinasi mnää, istusi siihe rekken go siin pohjan ol ja karasi skuuteihin gii. ”Hih! Nys se läks, sanos Lukander, ko housup putos”, kiljas Matt ja sillo se rusting paino kans ilmoihi, ni ett yks präiskäys vaa.

Eik einem bitkä ko olttin Käkelän gatom bäällk koko hökötyksen gans, ja Matt klummas viäl nii hulluste, ett meinas valla väkisi faartisas lenttäp papplan gorsteenist sisäll. Mnää sai sendä onneks kroippeihin giines ennengom butos, mutt kyll nokk ol jo nii noes ikä Ruusvallillk kon dervapytty putos. Onnelisest siit sendäm boijes päästi ja ko mep paino yli Sau- ja Papihaka, ni ei muutko sau vaan druiskus konsvärkeist. Mutt sitt rupes ploossama oikke friskist, ni etei enä ollenga uskalett ettippäi mennäkkä. Naru ja värkik katkesiva ja koko meijä resanuuttin lens Taiplen girkon dorni nokka, ja jäi ko jäiki siihe, vaikk mek kylläkkin goetettin goko posken gans töytät tiähes stää. Hulluiks tliivat taiplelaisek ko ne aamust meijäk kirkon dorni nokas killumas näkivä. Lukkar hyppäs, ämm hännäs, uuniluut kooras ni ett heng kurkus ol. Luuliva näättäk, ett paholaine itt istuskle kirkon dorni nokas. Matt sitt sendä viimä huus, ett tulkkan helkkris jelppama meit tiähes tääld, nii jo huamattiva etei siin sendä niin govi suurt hättä ollukka. Lukkar tul ja avas kirko luuku, met tlii alas ja ennengo ol kulunnk 24 tiima ni me olin daas Teklan gartnoll. Andree jäi auttamatt, mutt niingon guulitt ei se ollu meijä syyn. Ei maar ollukka. Taiplelaiset taas olivap pitänns sengi seittmäk kundkokkoukses se hökötyksen tähde. Tuul se siäld viimä ol korjannt tiähes. Ja jos eppäilett, eten mnää tott puhu, nii menkkä itt kysymän taiplelaisild, nii saatt kuull, etei Taiples ikä viäl kirkko ol ollukka. Saa nähd jos koskan dleeka!

Jälkkirjotus: Tämä lystelise jutu alkkirjotuksen o Eemeli P, ja se o ulosannett turklaises Uusi Aura nimises aviisis 21. päev kesäkuut aastaikka 1903. Jutt on girjotett ehtall Rauman giälell, ja mnää olen stää tapan jälkke eine ändränn. Muinan dämse lystelise jutup pruukkasiva ollf framill ussemasakki aviisis, ja niit lainatti aviisist toissehe luppa kysymätt. Mnää en ol tätä juttu löytänn muuhald kon dost turklaisest aviisist, vaikk suutta ol, ett se o jossan doisesakki aviisis ulosannett. Vaikk tämä jutu sangaritte Embu ja Mati reis ongi jämtt miälkuvitust, ni Salomon Andree, ko he läksiväp pärjämä ol todestakki ilmpallottem bioneer Ruattis. Andree ott kahden gambraatin gans stamholdiks pohjosnava 11. heinguut vuannk 1897. He jäiväs sill reisull, mutt heijä viimänen gortteeris löödys 33 vuatt myähemi, 400 kilomeetterim bääst Huippvuarild koillissehe, mist he oliva lähtenn reissuhu.

Salomon Andree ja häne ilmpallos

Suvireis Daphnell 1935


Hyvä ystvä,

Eoroopas 30-luvu alus jyllänn lama ei olluk kokonas siutett viäl vuann 1935, vaikk tilane oliki jo rahdu verram betrandunn. Lama kuritt yldylit rahamarkknoi, ja nii olle Itämere frahdejakki. Saksas, Tanskas ja Ruattis piisas jäll raha talottem bykämisse, ja ne olivakki ostann helvoltta suure määrä sahattu ja veistetty kupiikki Suamest. Merifrahditte hinna eiväk kyll ollu merkilissi ja niuki nauki nek kustansiva laeva ylöspido, jos ai stääkä.

Rauma laevoist osa ol merell, ja osa ol alasrikatuin haminas. Uudengaupungi laeva oliva muutma vuatt aikasemi myytt pankroti jälkke Maarjahaminaha, ja sen tähde merimiästen dyäpaika olivak kive all. Niihi aikoihin Turus ol jongungaldane merimiäste mönsträyskonttuur, mutt se toimis jämtt redaritte ja heijä ehdottes jälkke. Merimiäs-Unjoon ol kyll jo krundatt, mutt sen voima ol melkke olematoine.

Vuade 1935 huhtkuus tämä jutu skriivaja mönsträtti matruusiks Turun gonttuuris Halikklaisse muuttorseillaev Daphnehe. Asti ol rakenett vuann 1920 Landskronassa, Etel-Ruattis. Laev ol tammest pykätt, ja oliki jämtt tyrneväs alos. Ens alkkuhu sill ol kronatt Ruattin, Tanska ja Saksa vessi, mutt se ol joutunn niihi aikoihim bualmitte haverihi. Laeva reedamine ol tullu niin dyyriks, ett redar joodus myymä alokses, ja sillails se sitt päädys suamlaisten gässihi.

Ko me läksi liikkeell Daphnen gans Halikolahdest, ni ensmäitteks me menttim Paraisill Mustfinnö varvill. Laeva ulkpohi skrapatti, puale siit triivatti, ja sitt se suditti Hempel’s Patent-pohimaalill. Näitten doimette jälkke pohi ol kom baumbalk. Paraisild mes seilasin Turkkuhu lastamam blankku, ko ol meining viäd Barnhysviiki sahallt Tukholmaha. Ruattireis luanas aikast tavallf faartevasten, gon geli ol oikke fiin ja sopevaine molemppi suunttihi. Ruattis ol siihe aikkahan gaikkitte sänditte ja provjanditte hinna iso jouko helvommak ko Suames. Tott maar, mes siäld teingi ostoksi ja sain drokattu net tulli silmätte siutte. Sändik ko myys Suamem bualell, niin glein flombuukk paksenus nätiste.

Ruattireisu jälkke mes seilasi muutma frahdi Suamen gusteill, ja yks niist ol goivhalklasti Merikarvjald Turkkuhu. Niitte jälkke mes sai suure lautlasti Hakkala sahald Ruattihi fyärättäväks, tällk kertta Västeråsin gaupunkkihi, Mälar-järve länsrannall. Suvi ol juur kaunemillas, go mes seilasi Mälar-järven gränni pisi. Reiti varrell ol fiinei saarei misä sireenitte, omembuitte ja gastanjapuskatten gukostus ol kaikkem barhamillas. Västeråsis mek kuuli, ett mes saadais katupikilast Nynäshamnist Turkkuhu fyärättäväks. Reis luanas oikke hyvi, ja tälläkkin gertta mes sain dulli siutte eine oma lastiki Suamehe. Kom bikilast ol lossatt Turus ja uutt lasti ei ollut tiados, ni aik käytetti laeva reedamisse. Aloksen gylje ja reeling suditti uutte uskohon, däkk tervatti, ändrätti riki ja paikatti seilei.

Ko me oli aikan reedann alost, ni mes saingi vähä merkilise frahdi. Turkkuhu ol juur tullus suur norjalaine muuttorlaev Argenttiinast, ja siin ol lastinp puffelinahkoi. Daphne saiki niit täöde lasti Viipurihi fyärättäväks. Stää lasti oliki ilkki hantteerat ja ulo krääs ol siätämätöine suvilämmjäll. Nahkois kuhis madoi, vaikk ne olivakki sualatt salpiatarill. Viipuris nahkap puretti hamingraanatte suuri jassikoihi. Lossamise jälkke alko laevas kauhi skuuraminen, go mädäntynnk krääs ol nii jumalatoine. Kaks kertta alokse ruum skuuratti soodavedell, mutt krääs ei siit hualimat lähtenn mihenkkä.

Viipuri reisu jälkke ol jo nii myähäne syks, ett mes sai laevam bäälls sokerjuurikaslastin, go viätti Merimaskuhu, Salo sokerfabriikill. Tämä jälkke mes seilasi neli raaksokerlasti Salo sokerfabriikild Kotka fabriikill, misä siit tehti fiinemppä. Laevaväel ol suur vastu, kotei 200:n donni sokerlast syksysse aikkaha stormavall Suamelahdell ollu mikkäm biän asi. Laevan täödys oll nii hyvi fyllätt ja triivatt, etei vesi päässy vähäkän gastlema sokeri. Se aikka ko mes stää sokeri seilasi, ni se verra nes säki ai falskasiva, etei makkjast ollup puutet. Marraskuu lopus, ko met tlii Halikolahtehe, ni se ol yldylit jääs. Seilauskaus ol sillk kertta lopp ja besättning sai ulosmakso. Aavräkning ol muutman duhatt markka se aikkast raha, ett hyvän diänsti mes sain sild suveld.

Kerrotast se verra muuttorseillaev Daphne myähemist vaiheist, ett alos myytti oolandereill vuade 1950 huitteis, ja ungefäär kymne vuatt se jälkke se tek haveri Lyäkim bohjasem bualell. Praakim bohja ossi o oll nähtvill näihi vuassihi saakk Liäsluadom Buda rannas. Lokalahtlainen galastaja John Rantanem bärjäs Daphnem braakist bualdiisselmuuttori. Hän montteeras muuttorin droolar Elvihi, ming hän ol itt pykänn, ja kalast viäl ussema vuade onnekkasten Daphne vanha muuttori avull.

Jälkkirjotus:

Tämä jutu o mnuum bapa Penskala Erkk kirjottann, ja se o ulosannett Vakka-Suame Sanomis helmkuu lopus vuann 1986. Daphne laevast mnää en löytänn mittäm baremppa tiatto, mutt papa o sendän däsä jutusas alokse vaihe aika nuukast säälinn. Suutais eppäill, ett Daphne o alu alkkate olluk kolmmastone skuunar, mihe o jälkkembäite lisätt muuttor.


Makslooda ja pyttpannu


Hyväk kambraati,

Mnää ole ollk komenushommis nyp pari kuukautt suvilysti jälkke. En sen gaukemban, gon Turus, mutt poijes kotto kummingi. Mnuull on gortteer Turus, kotei viitt joka päev ettittakas Raumaldakka ajat. Kortteer o siit luanikas, ett se o mööbliseeratt valmiks ja se steedatangim bari viikko välei. Köökis ovak kaikk nykyaikkasse värki ja vehke, niingon diskmasiin, mikroaaldouun, sähkhella ja hellaflekt. Frisidöörei on gaksikkim bääletysten, doine niist muutman graadim plussam bualell ja toinem bakasell.

Kotei emänd olp passamas ja pitämäs murhet huushollist, niin däyty itt sääli kaikk asja, niingo sänttklapu skriivamine, ruakpuadis käymine, hapetittem beso ja ussema muukki asja. Päevällt tlee pistetty tyämaan drahtööris pualpäevänen driipeihis, mutt päeväliseks, suurus- ja ehtopalaks täyty hakki jottalai räätti puadist.

Mittän geitimberuni ja kastet ei sunkka jaks ruvet töitten jälkken dekemä, ja sen tähdem buadist tlee ostetuks ai jottalai valmisruakka, taikk einest niingo nykyselttä fiinistem bruukata sanno. Ei nek kotoruakka sunkka voit, mutt kyll niills sendä hengis pysy, kotei kauhjast krongla. Ne rääti on deht niin dervelisiks, etei niis ol juur mittälai makku, mutt stää pysty einem betraman, gon grotta nätin drusa suala joukkoho.

Kyll siäld putiikist kaikengaldast soppa ja looda löytyki. Ruakpuadin gerruihin dlee ussemiten gootuks makslooda, makaroonlooda, perunvoilooda, kalasoppa taikk lihamberuna. Valmisrua ova huakkjoi lämmittä, ei muut ko flättä taldriikill ja mikroaaldouunihi, ni siins se o. Pyttpann täyty pistä oikke hellam bääll ja paista se runssa rasvan gans paistimbannull. Siihen gom bane kryydiks pualamarja ja sualkurkku föleihi, ni se ongi valla raari räätti. Klasihin gon gaata lisseks kylmä riaska ja haukka ruisleippä pääll, ni mikästäs sem baremppa o?


Liinmaa linna

 

Raarik kambraati,

Nuareve flikk käve voorostas visiitillk koton viikk takasi. Hän gehus, ett meina menns suvilystill Häme linnat kattoma ja tykkä muutongi uuvotell vanhoi fästningei. Mnää sanosi, ett o meiläkkin däsä Rauma liki kesk-aikkase linna jäänökse. Me läksingi stää sitt uuvottlema Eorjoe Linnamaa Väkkärlahtehe, misä semne fästning o.

Liinmaa linna om bykätt muina saarehe, semssem baikkaha Lapi- ja Eorjoe välihin, misä ne ova laskenn merehe. Kumppaka jokki pisi ei olk kukkam bäässys salamitte seilama. Linnast käsi Ruattin guninkkall o saatt koottu taksu ja pidett vaari kaupangäynnist. Maa o noussu niim bali, ett mererand o nykysin golmesada meetterim bääs, ja fästningi ymbryst o mettä ja peltto. Jämttiste ei tiädett, kosk linna o rakenett, mutt arkkeolookis sääkrävä, ett se olis pykätt jo 1200-luvu lopull. Linna o muinan dimbratt puust ja tiilest ja siit ei ol pali mittä jälill, mutt pari keldrin grooppi o sendä viäl nähtvill. Linnan gartno on 30 kertta 42 meetteri suur neliskulmanem blaan ja stää kiärtä kaks valli. Vallitte välis o ungefäär kolm meetteri syvä vallihaut ja siit kyll näke nässist, ett paikam bääll o jongungaldane linna ollu.

Arkkeolooki ovas syynänn ja kaevann linna mäkke ainakkin vuasink 1886, 1978-79 ja 2004-05. He ova löytännp paikam bääld tiilen gappli, veitei, rautnaoloi, hoppi- ja kuparmyndei, pronssise sormukse, saviastjatten ja klasin gappli ja pali muut föry. Nokki o löytynnk kahdest kerroksest ja siit tiädetä, ett fästningis o ryähänn valuvaar pari kertta. Arkkeolooki ova näköjästäs tänä vuanakki innostunnk kähjämä mäkke. Kakongulmall, misä o muina ollu linnam borttkong, he olivak kaevannp pitkän gäikäle maat auk. Luattengulmall ol piäneve plass, misä ol kaevett iso kiviroukki framill.

Vuannk 1398 kuningatar Margareta anno oortelli, ett kaikk piänef fästningi paloteta. Toinengin darin o olemas linna lopust. Sääkrätä ett Liinmaa viimäne linnaherr olis erhetykses andann oortelli amppu upoksihi linnat päi seilava laeva. Se ei sunkka ollukka viholise alos, niingo hän uskos, vaa hänem boikas ol olluf fyärämäs tiilei linnaha. Poik kualt tappaukses ja linnaherr poltt linnas ja ittes se jälkke. Semmostakki sääkrätä, ett linnas olis kortteerann meriryävrei ja he olsiva lymyttänns suure aartte linnaha.

 

Kakongulma kaevettunas

Kaevettu maat

 

Vallihautta

Vallihautta

 

Kyltt

Kyltt


Kissambiiskajatten gaupung

 

Hyvä fänikk,

Vanheve flikk ol pari viikko takasin goton gäymälttä ensmäist kertta joulu jälkken gaikketten garantteenitte jälkke. Mef fundeerasin, ett suutais lähti kattoma vaikk Kristinangaupunkki pyhäseks lystiks. Tällk kertta suasitellangin gotomaas reissamist, ett sengim bualest se passas oikke raarist.

Me ookasi fängstiili föörpiiki aikasi pyhäaamultta päim bohjast. Pori siutte mentti aika kiaru, ja Merikarvia jälkke me näin gyldi misä luk Kristinestad – Österbotten. Me olin dull ruattingiälsellp Pohjamaall. Viäls sai hurutellp parikymmend kilomeetteri valttiät pisi ettippäi, mist poiketti vasemmallk kädell ja koht pia me olingi merelahde rannas. Lahde ylitte mentti siltta pisi ja me olingi heti tori sius keskellk kaupunkki. Me oti stamholdiks kivisen girko dorni ja topatim biili sen gartnoll. Meijä ymbrillän ol oikke fiinp puine vanh kaupung.

Met tramppasi muutman gorttli etelämbäi ja siin ol Kissambiiskajanguja. Stääki o sääkrät Suamen kaikken gappjammaks kaduks, mutt se ei kyll pid paikkatas. Se on 299 sentti levi kappjammast kohta, kon Kitukränn on 213 sentti levi kappjammast paikka. Se täyty sanno, ett Kissambiiskajanguja on Kitukrännit pali pideve. Se o neli korttli pitk, siink ko Kitukränn mene vaa yhden gorttli läpitte. Händäst mist tomnen gadumbätk sitt o saann noin glooku nimes? Ong siäll muinam biiskatt katei oikken dosisas? Ei sendäst! Kristinangaupung o vanh merikaupung ja mereld o nimiki johkandunnk kadumbätkäll. Enne muina Englani laevastos käytettin gurimbidos ruaska, misä ol yhdeksä hamppköydem bätkä ja stää sanotti yhdeksä händäseks kissaks.

Kissambiiskajangujald mek läksin dramppama rantta pisin dakas päim bohjast. Vastan dul handelsman Lebellim byting 1700-luvuld, ko o nykysi museon. Me menim borttslingast kartnoll ja ovell ol vastas nuar poik, kon dek luutsi virkka. Häm braakkas vähä huano suame, mutt taakeisas hän esittellk kaikk pytingi huane ja klaaras hyvi mitä ne ova. Alavoovingis ol köökk ja piikkatte huane. Ylävoovingis ol ussema eringaldast fiini sali ja isändväe makuukamar. Lebell ol ollu muina redarinakkin ussemas laevas ja sen tähden dalos ol pali kapteenindaului, laevamallei ja muut merild tuattu säntti. Luuts näytt viäl kaikk kartnoll olevap pytingi, ming jälkke me läksim bäin dori. Tori sius ol merimuseo, mutt ove oliva harmiloisest reeklis viäl viiko, ennengo ne olsiva auenn. Nälk rupes vaevama ja mep päätin men välills stuuvama mitseppi.

Ko mänkk ol fyllät me tramppasin dakas biilill ja styyräsi ulos kaupungist päin Carlsro huvilamuseot. Huvilast näk heti päällp päi, ett redar tääläkki on gortteerann, gon gartnoll ol ankkrei ja huvila fasuunaha ol teht ruari näkönen gorenus. Me oti muutma fotograafi pytingist ja astusi ovest sisäll. Vanha mundeeringihin gläädät luuts säälis meillk koko pytingi histuurja. Pytingi ol rakenuttann redar ja kauppneovos Alfred Carlström ittelles huvilaks 1896. Hänem bankrottis jälkke vuann 1910 huvila muutetti suvihotelliks, misä viras se ol sottihi saakk. 1960-luvull Åke Weckström ost huvila auksjoonis, ja rupes kokkoma sinnk kaikengaldast föry. Kyll stää kräässä siäll ongim bahuksem bali kaikk nurkat täynn. Luannikast niit ol tutket ja vauhkotell. Yks huane ol pyhitett merengulull ja stää mnää tuterasingi eine nuukemi.

Carlsro huvila jälkkem mep pääti ajat viäl takasin gaupunkkihin gattoma vanha puukirkko. Kiines seki ol harmiloisest, mutt me uuvottli vanhoi hautkivei ja pystei kirkon gartnoll. Rötömboja oliva juur lähtennp pesästäs, ja mes seorasin go nef freistasivas siippeijäs ja koettiva lennell ymbärs hauttuumaat. Me hyrryteltti verkalles viäl eine aikka vanha kaupunkki ettittakas ja näi vanham bohjasen dullkamari 1700-luvuld. Se jälkke me rupesi säälimä ittiän gottippäi ja olin vallan dytyväissi päevä reisuhu.

 

Kissambiiskajanguja

Kissambiiskajanguja

 

Lebellin dalom Biidermaijer sali

Lebellin dalom Biidermaijer sali

 

Carlsro huvila

Carlsro huvila